Death Hawks – Death & decay

death hawksMoni kotimainen uusi bändi näyttää eksyneen sienimetsään. Synkkään, psykedeeliseen metsään, jossa haukkatuuli kevyesti liehuttaa pitkää tukkaa ja leveitä lahkeita, hämärimpien Black Sabbath -huurujen uumeniin. Näitä hämylevyjä kun tulee usein vastaan. Kuten Death Hawksin Death & decay -lp. Kyynikot tulevat sanomaan, että ihan tarpeetonta musaa, koska tämä tehtiin jo puoli vuosisataa sitten. Tehtiin tehtiin, mutta mitä sitten. Hyvä musa on hyvää musaa, vaikka se julkaistaisiin miten paljon liian myöhään.

Joo, Black Sabbath Death Hawksista ensimmäiseksi mieleen tulee. Jazzein Sabbath, ei raskain. Ja se jos mikä ei ole huono asia. Death and decay ei ole pelkkää synkkää jynkytystä. Esim. Roamin’ baby blues on menevä kantriralli ja The beast hempeän hivelevä poppis. Melodisesti onnistuneimmillaan levy on kappaleella Death has no reprieve. Suurimmalta osalta musiikki on kuitenkin jytäävää, riffipohjaista ja usvaisen tunnelmallista maalailua. Jopa elokuvallista, kuten instrumentaalissa The peace maker.

Ennenkaikkea Death Hawks on kulkevaa, ei nykivää. Miten helppoa tämä olisi pilata groovaamattomalla rumpalilla, kuten usein käy. Mutta ei onneksi tässä, bändin rytmiryhmän toimivuuden ymmärtää hölmömpikin. Paitsi että Death Hawks on rock, on se myös roll. Progea en myöskään voi jättää mainitsematta. Yllättäen tosin levyn progein biisi, Death hawk on my trail, kuulostaa White Stripesilta… Death Hawks on pelottava; Holy water on niin painostava blues, että ensikuulemalta se säikäytti melkein oikeasti. Onneksi tätä kirjoittaessani on kaunis ja aurinkoinen kevätpäivä. Mitään morkkisillan tai liskojen yön musaa Death & decay ei ole.

Minä en kertakaikkiaan voi olla tykkäämättä tällaisesta. Hyvällä tahdollakaan tätä ei voi sanoa moderniksi tai leimallisesti tämän vuosituhannen kamaksi, vaikka kaiken järjen mukaan nykypäivän musiikissa pitäisi kuulua nykypäivä. Vaan jos vanhoista aineksista saadaan Death Hawksin tai samantyylisen Ghost Ship Navigatorsin kaltainen omaperäinen soppa aikaan, niin on vain hyväksyttävä, että paras uusi musiikki kuulostaa vanhalta.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Death Hawks – Death & decay

  1. K.P.Tikka sanoo:

    Nää oli muuten Kontufolkissa livenä aija hyviä…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s