Kuusumun Profeetta

kuusumuPirullinen tilanne. Tykkään Kuusumun Profeetasta kuin hullu puurosta. Vaan tuntuu, että minua pannaan halvalla. Nauravat, saatana. Minulle. Tekijät. Että tuokin mölö pösilö ottaa meidät tosissaan. Niin meditatiivisen ihastuttavaa kuin bändin musiikki onkin, takoo takaraivossa Mika Rätön kuvitellut, huvittuneen ylimieliset hymähdykset. Kaikki menee läpi, vitsitkin.

Circlen seiskatuumaiset olivat ensitutustumiseni Rätön ihmeeliseen maailmaan. Meronia -cd pyöri reaaliaikana soittimessa usein. Sen jälkeen en ole miehen tekemisten perässä pysynyt. Muutama levy varmaan hyllystä löytyy, mutta en näin äkkiseltään muista bändien nimiä… Kuusumun Profeetan Kukin kaappiaan selässään kantaa- ja Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari -levyt poimin joskus kirpputorilta puoli-ilmaiseksi.

Kukin kaappiaan selässään kantaa (2001) kuulostaa Miles Davisin Bitches brewn aikaiselta bändiltä (joo joo) soittamassa Riders of the stormia Hectorin psykedeelisimmän aikakauden hengessä, 70-lukulaisen tiedostavasti, mutta virne suupielessä. Sekavaako? Ei. Jos tämä olisi ilmestynyt 30 vuotta aikaisemmin, olisi suomirockin ja -progen historia kirjoitettu toisella tapaa. Musiikki kuulostaa tutulta. Tutulta lapsuudesta, tutulta levyhyllystä. Viimeistään kappaleet Askeleita rannalla ja Prinsessa vaaleanpunainen sulattavat kuuntelijan sohvaan. Ne ovat täysin ajasta irrallaan, niihin voi kadota tuntikausiksi. Jälkimmäinen on alkukantaisen afrikkalainen, syvä blues. Liekö laulukielikin jostain sieltä päin…

Mutta Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari (2002) herättää epäilykseni. Laulusuoritusten takia. Ne ovat parodiaa em. tiedostavasta 70-lukulaisuudesta. Tulee mieleen huumeita syönyt Tauno Palo esittämässä Kulkurin kannel -levyään. Halusiko Rättö tulkinnoillaan varmistaa, että edes joku ymmärtää vitsin? Kukin kaappiaan selässään kantaa on helpompi ottaa vakavasti, sen utuisuuteen putoaa täysin. Tosin vakavasti rupean aina levyn edetessä ottamaan Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästyneen supersankarinkin. Korva tottuu, kyynisyysnappula kääntyy off-asentoon. Saan minä diggailla, vaikka tekijä virnuilisikin.

Rättö on liian monipuolinen, liian lahjakas, liian tuottelias. Hän tekee liian paljon liian hyvää musiikkia. Moista lahjakkuutta on vaikea sulattaa. Siksi herää epäilys, että se nauraa meille laiskoille, tyhmille ja saamattomille. Nautin silti suunnattomasti levyjen ihastuttavasta soundimaailmasta, miellyttävästä soitosta ja sävellysten nerokkuudesta. Sanoituksista en sano mitään. Ne soljuvat osana musiikkia.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s