Sakari Kukko – Kajastus

kajastusKuinkahan monta kertaa olen blogissani kehunut Sakari Kukkoa. En tarpeeksi, näköjään. Nyt on vuorossa miehen soololevy Kajastus (1979). Takakannen teksti kertoo, että tällä levyllä Kukko pyrkii ”ohjelmallisesti kuvaamaan Suomea”. Suomea ja suomalaisuutta levy tosiaankin kuvaa. Lehmä ammuu, kukko kiekuu, lammas määkii, linnut laulavat, kirves iskee puuhun. Joikhaamistakin kuullaan. Osa biiseistä on kansansävelmiä, osa Kukon omia sävellyksiä. Joikauskappale on Nils-Aslak Valkeapään käsialaa.

Totta kai Kajastus kuulostaa Piirpaukeelta. Sakari Kukko on Piirpauke. Kitaraa levyllä soittaa Hasse Walli, piirpaukelaisia hänkin. Yltääkö Kajastus Piirpauken parhaimmiston tai Punaisen Langan tasolle, se on vähän tulkinnanvarainen juttu. Samaa kamaa tämä on, mutta ehkä bändin nimen puuttuminen kannesta tai tuo ohjelmallisuus vaikuttaa kuuntelukokemukseen ja olen kriittisempi mitä muuten olisin. Eli siinä missä vaikka Yö Kyöpelinvuorella, Koli tai ei-Piirpauke Punainen Lanka aiheuttavat selkeitä liikutustiloja, on Kajastus vain tavallisen hienoa musiikkia. Jos hakee suomalaisuutta sellaisena kuin minä sen ymmärrän, on Villi itä vielä parempi ohjelmanjulistus. Tarkoitan siis Piirpauken levyä, en Tappajatomaattien. Ehkä Villistä idästä tekee suomalaisemman se, että siinä soittaa Badu Ndjay…

No, en minä voi noin sanoa, en. Ehkä en ole tarpeeksi suomalainen, vaan liikaa puoliryssä karjalainen. Kajastus vaatii vain useamman kuuntelun, monet muut Kukon jutut iskevät kerrasta. Jo heti toisella kuuntelukerralla pyrkii silmänurkkaan jotain kosteaa. Hitto että Kaipuun puunkaato tikan nakutuksen säestyksellä kuulostaa upealta! Levyn hienoimmat hetket ovat Rannalla istuen ja Kokko lensi koillisesta. Niissä yhdistyvät kansanlaulu, rock ja jazz saumattomalla tavalla yhteen. Juuri siten kuin Piirpaukeella. Ärjämöisen loppuaan kohti kasvava jatsailu on myös upeaa kuultavaa. Sen sijaan Seireenien viettelys ei valkene. Se voi johtua siitä, että en ole ollenkaan merihenkinen ihminen. Tanakka tasamaan tallaaja paremminkin.

Minulle Sakari Kukko on säveltaiteilijana ja taidemusiikin edustajana suunnilleen Sibeliuksesta seuraava. Uskallan laskea Kukon taidemusiikin piiriin kuuluvaksi, kaikista kansanlauluista huolimatta. Ja käytän termiä taidemusiikki positiivisena määreenä, vaikka jotkut elämäänsä tympääntyneet klasarihuilistit ja muut korkeamman taiteen suorittajat ovatkin ottaneet oikeudekseen verrata meitä monenlaisesta musiikista diggaavia kaikkiruokaisiin sikoihin. Haistakoot sanonko minkä.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s