Hiidensointi

hiidensointiYllättäen ja pyytämättä ilmestyi itellankantajan tuomana Hiidensointi -nimisen orkesterin levy joskus vuosi-pari sitten postilaatikkoon. Kaikenlaiseen progeen, suhinaan ja lokin ääntelyyn mieltynyt serkkupoikani oli sen lähettänyt. Laadun tae, hieman aiemmin samalta taholta myös yllättäen ja pyytämättä saapunut lähetys piti sisällään Moonwagonia.

Hiidensointi vie nimellään ja kannellaan ajatukset suomalaisuuteen, historiaan. Kappaleilla on sellaisia nimiä kuin Koskella, Kaihomieli, Suolla, Pohjalainen pitkä poika. Laulaja Nina Hiironiemi on letteineen kuin Elovena-mainoksesta. Vaan bändi ei väännä perinteistä kansanmusiikkia, silkkaa neoprogea tämä on. Progea, vaikka laulajan heleä ääni on selkeän kansanmusiikkipohjainen ja vaikka esim. Suolla ja Pohjalainen pitkä poika ovat melodialtaan osin silkkaa perinnemusiikkia. Kantelekin levyllä soi. Hiidensointi on semmoista piirpaukesuomalaista musiikkia, jossa juuret väijyvät koko ajan taustalla, vaikka ei päällisin puolin siltä aina kuulostaisikaan.

Hiidensoinnin musiikki on ylvästä ja kirkasta, puhdasta ja selkeää. Heh, vakuuttavia termejä. Mutta kun en pysty tahtilajeja tai sointurakenteita analysoimaan. Tosin Hiidensointi ei ole pahinta mahdollista teknisesti kikkailevaa progea. Vaikka kappaleista osia ja haastavia tahtilajeja löytyykin, ne eivät ole itsetarkoitus. Enemmän tämä perustuu tunnelmaan ja lauluun. Ehkä sanoituksiinkin, vaikka minulta ne menevät aika lailla ohi, ovat vain osa musiikkia. Uskaltaisinko sanoa, että ideatasolla Hiidensointi pyörii jossain Jethro Tullin liepeillä, perinne-elementtien ja hämärien sanoitusten ansiosta. Tietysti vertailukohdaksi voisi ottaa samoilla perusteluilla myös CMX:n.

Omaperäistä musiikkia, joka ei ihme kyllä kuulosta 70-lukulaiselta, vaikka lähtökohta sillä vuosikymmenellä onkin. Ei tässä sitten toisaalta ole sellaista 70-lukulaista lämpöäkään, äänimaailma ja levyn fiilis on jotensakin kolea. Ei häritsevällä tavalla, mutta ehkä vähän vanhanaikaisemmat soundit olisivat miellyttävämmät. Vaikka kyllä esim. Koskella -biisin sooloilussa on vanhaa hämymenoa, samoin Isättömän pojan alkuriffittelyssä. Mielenkiinnolla odottelen millaista kamaa bändi tekee jatkossa, mikäli tekee.

Tämä on niitä levyjä, jotka paranevat kuuntelukertojen myötä. Hiidensoinnin moderni meininki todistaa, että proge ei ole nykynuorisolle kirosana. Monille se on ollut sellainen jo 35 vuotta.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s