Twilightning – Swinelords

swinelordsPaitsi että levyjenostelu aiheuttaa lisää levyjenostelua, aiheuttaa levyjenostelua myös kaikki muu kulttuuripitoinen toiminta. Kuten teatterissa käyminen. Rouva käski Ollaan ihmisiksi -rockkupletin uusintaesitykseen. Mikäs siinä, hyvin näytös kesti toisen katselun. Esityksen aikana tajusin, että hyllyssäni ei ole yhtään Twilightningin levyä, vaikka bändin solistina oli kupletissa esiintyvä Heikki Pöyhiä. Nyt on, kaksi. Swinelords ja Plague-house puppet show.

Twilightning oli kotoisin Imatralta, silti en ollut aiemmin siltä kuullut kuin jonkun irtobiisin ja oletin bändin olevan powermetallia. Se ei ole ihan meiksin omin genre. Pöyhiän laulutaidot kuitenkin aiheuttivat sisäisen pakon suorittaa levynosto. Eli kaksi ostoa. Ja taas olin väärässä: Ei tämä Swinelords mitään powermetallia ole, vaan raskaalla kädellä soitettua komeaa rockmusiikkia. Niin mielelläni kuin teen itselleni tuntemattomien orkesterien kohdalla vertailuja muihin bändeihin, en äkkiseltään keksinyt mitään nimiä Twilightningin vertailukohdaksi. Hetkittäin laulaja kuulostaa Axl Roselta, mutta pääasiassa Pöyhiä kuulostaa Pöyhiältä. Ja se jos mikä on hienoa. Muutenkin bändi kuulostaa omaperäiseltä. Monipuolista, ajatonta ja silti jotenkin modernia rokinrenkutusta.

Isolation shell, Vice Jesus, Pimps, witches, thieves & bitches, The gun jne. Levy on täynnänsä iskusävelmiä, jotka pakottavat keskittymään ja pitävät kuulijan otteessaan alusta loppuun. On musassa metallia mukana ihan riittävästi, mutta se ei millään tavalla ole levyn lähtökohta. Ei ihme, että Pöyhiä ja bändin toinen kitaristi Ville Wallenius soittavat nykyään Riverdog Samsonissa. Täysin looginen jatkumo; tyylikäs osaaminen ja kunnianhimo yhdistää molempia bändejä. Swinelordsin rauhallisimmissa hetkissä on paljonkin samaa kuin Riverdogissa.

Ihmetyttää oikein, että mistä näitä umpilahjakkaita soittajia, laulajia ja säveltäjiä oikein piisaa, täällä raukoilla rajoillakin. Kirjoitin reilu vuosi sitten tuosta Ollaan ihmisiksi -kupletista. Silloin leukani loksahti kunnioituksesta auki, kun Pöyhiä asteli lavalle Mikko Alatalona ja kiekaisi Per Vers, runoilijan. Olin nääs jo valmistautunut vaipumaan myötähäpeästä syvälle penkin uumeniin, kun biisin intro lähti soimaan. Eiväthän näyttelijät osaa laulaa… Taas olin väärässä. Ja on se perhanaa, kun taas tämäkin bändi meinasi ennakkoluulojeni takia jäädä huomioimatta. Ihminen ei koskaan opi.

Minulla ei ole aavistustakaan Twilightningin myyntimääristä tai suosiosta. Japanissa asti pojat kuitenkin kävivät, sen muistan Soundin haastattelusta. Myös rumpali Leskisen ongelmat kätensä kanssa jäivät haastattelusta mieleen… Hyvä, erittäin hyvä levy, jonka oli korkea aika löytää tiensä hyllyyni. Seuraavaksi sitten Plague-house puppet shown kimppuun. Riverdog Samsonkin taitaa hioa jo uutta materiaalia. Ja on Twilightningillakin vielä pari muuta levyä…

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s