Nemesis – Living statues

Levyä saa tilattua osoitteesta closetotheborder.com
ja ainakin Vuoksenniskan 50’s divarissa sitä oli hyllyssä

Koska tää intro loppuu? Usein toistuva kysymys ambientlevyjen kohdalla. Meinaan, meiksille tuulensuhina ja syntikkamatto tarkoittaa sitä, että kohta rävähtää päälle ankara jytäriffi ja karski pitkätukka karjahtaa ”holy diver, you’ve been down too long in the midnight sea”. Tai jotain muuta yhtä syvällistä. Mutta intro ei lopu koskaan. Sitä vain koristellaan lisäkilkutuksilla ja enemmällä suhinnalla. Semmoista on ambient.

Living statues on Nemesiksen viimekesäisen Parikkalan Patsaspuiston konsertin innoittamaa ja myös siinä hetkessä sävellettyä, hetkestä kiinni ottaen improvisoitua musiikkia, osittain suoraan konsertista nauhoitettua. En ole ambientin suurkuluttaja, en pysty vertailemaan eri teosten hienouksia ja nyansseja keskenään. Living statues on kuitenkin ensimmäinen kohdalleni sattunut suhinalevy, jota olen muutamassa päivässä kuunnellut monta kertaa. Ja oikeasti pitänyt siitä. Tietenkin se, että asun Patsaspuiston naapurissa vaikuttaa kuunteluinnokkuuteen. Mutta huomasin pitäväni Living statuesista jo ensimmäisellä kuuntelukerralla, eli mistään liian vaikeasta musiikista ei ole kyse. Haastavasta ehkä, ei vaikeasta.

Hämmästyksekseni olen huomannut levyllä olevan ihan oikeita biisejä. Musiikkia siis, ei vain äänitehosteita. Kansista löytyy teksti ”an headphone album” ja sitä tämä varmasti on. Valitettavasti en ole kuulokekuunteluun kyennyt, hektinen työ- ja perhe-elämä ei suo mahdollisuutta moiseen… Living statuesin innoittamana kerkesin kuitenkin kaivamaan levyhyllyn kätköistä Moonwagon -yhtyeen levyn Night dust. Siinä kun soittaa Ami Hassinen, eli yksi Nemesiksen äänitaiteilijoista. Moonwagonin progeilu sopi mainiosti ambientin sulatteluun.

Paitsi että Nemesiksen musiikki on haastavaa, on haastava myös levyn kätkevä paketti. Tosissaan joutuu töitä tekemään levyn kotelosta löytääkseen. Jos käytät Living statuesia kosteiden illanistujaisten taustamusiikkina, suosittelen paketoimaan levyn vasta seuraavana aamuna. Tosin juopottelumusiikiksi sopii ehkä paremmin joku muu, Uriah Heep vaikka. Vaan komea on kotelo ja kuvat upeita. Kansitaiteilija Kimmo Heikkilä on onnistunut ja on hienoa, että Veijo Rönkkösen elämäntyö säilyy myös näin. Aiemmin Patsaspuiston teoksia on nähty ainakin Back To Normal -yhtyeen Money & health -levyn kannessa vuonna -95.

Hyvä ystäväni keksi termin ”reipasta ambientia”. Sitä Living statues on. Reipasta ambientia.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s