Graveyard – Lights out

Se, että Graveyardin uusi lp Lights out on hyvä, ei yllätä ketään. Bändi on tehnyt viidessä vuodessa kolme täysipainoista ja laadukasta pitkäsoittoa. Koska rockbändin merkityksellinen levytysura kestää keskimäärin 5-10 vuotta, voimme odottaa Graveyardilta Lights outin jälkeen vielä ainakin yhtä hienoa levyä. Toki moni rockbändi jatkaa levytysuraansa kauemmin, tehden jopa vallan mainiota musiikkia siinä samalla, mutta kaikki oleellinen ja merkityksellinen on varmasti sanottu kymmenessä vuodessa. Kymmenessä vuodessa ja alle kolmekymppisenä.

Lights out jatkaa periaatteessa ja jopa käytännössä samoilla linjoilla kuin debyytti ja Hisingen blues. Mielipiteeni niistä löytyy blogin syövereistä, jos ketä kiinnostaa. Pientä muutosta on kuitenkin tapahtunut. Musiikki on hieman helpompaa, eikä enää niin pelottavaa kuin aiemmin. Mistään hittihakuisuudesta ei Graveyardia voi ”syyttää”, mutta biisit ovat päähäntarttuvampia kuin aiemmin. Ja kyllä levyltä vielä tietty turmiollisuus ja saatanallisuus haiskahtaa. Se on harvinaista nykyisin, kun rokkareita kiinnostaa lähinnä lenkkeily, terveysruoka ja markkinointisuunnitelmat.

Lights outin huippukohta on heti toisena kuultava Slow motion countdown. Se palauttaa jo lähes kadonneen uskoni siihen, että jytäbändi voi nykyaikanakin tehdä slovarin sortumatta imelyyteen. Kappale on jylhyydessään ja painostavassa kauneudessaan loistava. B-puolelta löytyy toinen balladinomainen biisi, hieman Nick Cave -vaikutteinen blues Hard times lovin’. Se toimii myös, vaikkei ihan Slow motion countdownin korkeuksiin kohoakaan.

Muut Lights outin kappaleet ovat yksinkertaisesti sanottuna taattua Graveyard-jytää. Ilmavaa, elävää, upeasoundista vanhankuuloista soittoa. Yhdistelmä Black Sabbathia, Facesia, Rolling Stonesia, 90-luvun pohjoismaisia Stooges/MC5/mitälie -rokkareita (vältän käyttämästä termiä scandinavian action rock). Minun puolestani Graveyardia saa sanoa retrorokiksi, se ei musiikkia pahenna. Rock’n’roll elää ja voi hyvin, vaikkei välttämättä uudistu.

Graveyard kuulostaa tutulta, mutta esikuvien tarkka tunnistaminen on hankalaa. Tuttuus ensikuulemalta on hyvän musiikin merkki. Rakkautta ensisilmäyksellä, niinku. Jännä nähdä, mihin suuntaan bändi Lights outin jälkeen lähtee.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Graveyard – Lights out

  1. Mikko sanoo:

    Mulle ei Lights Out ole vielä pudonnut samalla tavalla kuin kaksi ekaa. Mikä ei toki tarkoita sitä, että levy olisi huono. Ehkä se avautuminen vielä antaa odottaa itseään. Kuten loistavien levyjen kohdalla usein on tapana. Jatketaan siis pyörittämistä.

    Toivottavasti orkesterin basisti saa asiansa kuntoon ja pääsee tekemään paluun, etenkin livenä hän on kerrassaan huikea.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s