Anonyymit addiktit, 28. istunto

-Hei Mika. Pitkästä aikaa.

-Mmm. Ääh. Joo. Hei vaan.

-Olet pitkään vältellyt näitä istuntoja. Näytät aika kurjalta. Ilmeisesti olet repsahtanut. Pahasti.

-Ei, en ole. Tai olen. Ei, en ole. Ehkä olen, ehkä en. Tässä on ollut kaikenlaista.

-Kaikenlaista. Sitä on ollut. Kerrotko jotain kirjamessumatkasta. Muistaakseni sait viime vuonna sinne porttikiellon, mutta olit kuulemma silti taas käynyt.

-No kun yllyttivät lähetemään. Oikein vielä sanoivat, että siellä on musiikkimessutkin. ”Mene sinä Mika tuonne levypuolelle, me muut menemme kuuntelemaan kirjailijoita. Ole vaan siellä kaikessa rauhassa, mahdollisimman kauan.” Julmaa, säälimätöntä kohtelua. Tietää sen miten siinä käy.

-Tietää sen. Katsotaanpa, hmm. Renaissance, Rollarit, pari Ry Cooderia, Guy Clark, Seasick Steve, Problems. Pate Mustajärvi. Pate Mustajärvi?

-Sen ostin kotimatkalla huoltoasemalta.

-Ok. Lisätään huoltoasemat välteltäviin paikkoihin. Teillä oli sitten tämä kirjavinkkauskoulutus Lappeenrannassa. Et kuulemma malttanut ruokailemaan mennä, menit levykauppaan.

-Niin no. Joo. Oli vaan pakko päästä.

-Vinkkauskoulutuksesta jäi käteen Lloyd Cole & the Commotions, Armour, Don Johnson Big Band, Teenage Fanclub, Tarot ja Sehr Schnell. Ainakin Armour sinulla oli jo ennestään. Pakko oli ostaa varakappale?

-Kuule, älppäri avattavilla kansilla. Pikkuisen paljon komeempi kuin cd. Nyt vasta huomasin, että siinä varoitustekstissä lukee ”home taping can save music”. Eikä päinvastoin, niinkus väitin.

-Ai-van. Eikä tässä vielä kaikki. Eilen kävit työtovereittesi kanssa juhlistamassa saamaanne TYKY-palkintoa. Et mennyt paikalle suoraan töistä, kiersit levykaupan kautta.

-Jäi siinä luppoaikaa vähäsen. Ei voi näinä priorisoinnin ja irtisanomisten aikana pysyä paikallaan, koko ajan on toimittava. Oltava tehokas.

-Olit sen verran tehokas, että Sibelius, Magnum, Demon ja Marillion lähtivät sieltä mukaan.

-Näin kävi. Nyt tuntuu pahalta, tosi pahalta.

-Vajaassa viikossa 19 äänilevyä. Tajuat kai, että normaali, terve suomalainen mies ostaa vuodessa ehkä kaksi äänilevyä. Niistäkin toisen todennäköisesti vaimolleen lahjaksi, kun käsketään.

-Tajuan tajuan.

-Tajuat kai, että ketään ei kiinnosta, kun jauhat ja sauhuat musiikkijuttujasi joka päivä kaikille niille, jotka eivät ilkeä olla kuuntelematta. Olet varmaan huomannut, että työtoverisi välttelevät sinua.

-Olen huomannut. Olen.

-Tajuat kai, että ei ole järkevää sen takia olla syömättä, että jää rahaa äänilevyihin.

-Mutta kun ruoka on niin kallista.

-Niinpä niin. Ja levyt liki ilmaisia. Kuten nyt ne tilaamasi Graveyardin ja Kerkko Koskisen lp:t. Oliko sekin tilaus pakko tehdä tällä muutenkin pahalla viikolla?

-No kun yllytettiin. Ja CDonilla oli postimaksuton viikko. Ja Graveyard kuitenkin. Se on ihan ykkösbändi.

-Antaa olla. Osta mitä ostat. Turha sinulle on mitään sanoa, turha jatkaa näitä istuntoja. Ensimmäistä kertaa urani aikana on sanottava, että olet täysin toivoton tapaus. Sen kun pilaat elämäsi. Minä lähden vetämään pääni täyteen ja taidan vaihtaa alaa. Ei tämmöistä jaksa.

-Löytyisiköhän The Swordia vinyylinä. Hmm.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s