Bob Dylan – Tempest

-Mitä levyä sinä nyt kuuntelet?

-Ai tämä? Tämä on Dylanin uusin, Tempest.

-Dylan? Mikä se on, ikinä kuullutkaan?

-Bob Dylan. On se aika kuuluisa, tehnyt monta levyä.

-Lupaavan kuuloinen artisti. Raaka ääni äijällä. Blues. Juurimusaa.

-Joo, ehkä niinkin.

-Tosiaan, tämähän on bluesia. Taitaa olla vanhoja bluesbiisejäkin.

-Niin no, onhan tässä noita kierrätyksiä.

-Hirveesti tuntuu olevan miehellä sanottavaa. Jotenkin tekstipainotteista niinkuin olisi.

-Niin, kieltämättä, juu-u. On kai sille Nobeliakin puuhattu.

-Ihan totta? Että niinkus ruonoilija?

-Joo, jonkinsortin taiteilijahan se on, ei katso taakseen. Heh heh. Näitä kuule tutkitaan tämänkin levyn tekstejä kuin Raamattua konsanaan, puretaan osiin tavu tavulta. Etsitään vihjeitä ja salaisuuksia, elämän tarkoitusta ja huomista päivää. Vaikka silleen menneisyyden musaahan tämä on.

-Blues nyt on bluesia. Tässä tuntuu olevan vaikka mitä. Bändi kuulostaa tosi hyvältä, hyvä meno. Ketä siinä soittaa?

-En minä näitä tunne. Kai ne on soittaneet äijän muillakin levyillä. Joku Los Lobosin kaveri taitaa olla mukana. Jaksa aina niitä kansitekstejä tutkia. Aika lailla samaa kamaa tämä on kuin muutamat edelliset levyt. Maukasta ja kulkevaa. Vanha ukko, palaa juurilleen. Jos on niiltä koskaan poistunutkaan.

-On tuo ääni kyllä melkoista raakkumista. Lie mies ollut nuorempana parempi laulaja?

-Heh heh. Miten sen nyt ottaa.

-Ei pärjäis Idolsissa tämä Dylan.

-Ei pärjäis, ei. Näinköhän sais edes levytyssopimusta, jos ei olisi vanhoja meriittejä.

-”Paskaa. Ei kaupallista potentiaalia.”

-Heh, just niin. Älä soita meille, me soitamme teille.

-Tämä on näköjään tuplalevy. Ihmeesti on jaksanut vääntää biisejä. Minkäs verran sillä niitä levyjä oikein on?

-Oiskohan noita älppäreitä joku 40-60 kappaletta.

-Niin monta? Ja vielä pitää tuplalevy tehdä. Varmaan se elää biisinkirjoituksella, tuottelias mies.

-Ei taida elää, kun tekee koko ajan kovasti keikkaa. Vaikeimman jälkeen repii päivittäistä leipäänsä. Ei pelkällä kansaneläkkeellä vissiin pärjää.

-Vaan jopa on pitkä biisi tämä.

-Nimibiisi, juu. Varttitunnin kestää.

-Progemies taitaa olla, heh juu. Että kymmeniä levyjä. Kyllä tämä tutustumisen arvoiselta artistilta vaikuttaa, tämä Dylan. Mikähän levy olisi sopiva tämän Tempestin jälkeen kuunneltavaksi?

-Jaa, mikähän tuo olisi. Jos vaikka ensimmäisestä aloitat. Onhan se aika vanha tietysti, ilmestyi 50 vuotta sitten.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Bob Dylan – Tempest

  1. Lukija kiittää sanoo:

    Tähtiainesta tämäkin juttu!

  2. K.P.Tikka sanoo:

    Harharhar…Hauska juttu! Minä olisin suositellut Highway 61 Revisited-albumia….

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s