Veikko Huovinen – Luonnonkierto

Ystäväni lienevät huomanneet, että olen armoton Veikko Huovis-diggari. Harva se päivä piilotan yksinkertaisuuteni Huovisen lauseiden alle. Biorytmini ovat pitkään olleet sellaisessa asennossa, että lueskelen ja selailen äijän kirjoja. Taas kerran. Täydellistä lausetta etsien. Löytäen. Männäkesänä etsin pitkään novellia, josta uskoin Mikko Alatalon ja Harri Rinteen saaneen idean lauluunsa Ihmisen ikävä toisen luo. Olin varma, että nimi on lainaus Huoviselta, en vain muistanut mistä kirjasta. Eräänä perjantai-iltana sen löysin: ”Siitä kehkeytyi kokoiltainen, sitkeästi aaltoileva riitely, jossa vuoronperään hyökättiin, voitettiin ja oltiin tappiolla. Mutta illan edistyessä puheet harvenivat. Alettiin tuijotella ja huokailla. Näkökantoja oli valotettu tarpeeksi monelta puolelta. Tuli ikävä, ihmisen ikävä toisen luo…” Olinpas, saatana, oikeassa.

Olen iloinen, Huovisen jälkeenjääneistä papereista koottiin kirja. Luonnonkierto. Tosin pakko myöntää, että ostin sen vasta nyt, vaikka koko Huovisen aiempi tuotanto hyllystäni löytyy. Uudet kirjat ovat järjettömän kalliita. Luonnonkierrosta huudettiin alan liikkeissä liki 35 euroa. Pakko oli odottaa halpenemista.

Kokonaan aikaisemmin julkaisemattomia juttuja kirjassa on vain siteeksi. Useimmat pätkistä ovat ilmestyneet lehdissä, kuudella eri vuosikymmenellä. Jutuista osa on erittäin hyviä, normaalia huovislaatua. Metsätyökuvaus Musta savotta, vanhan kansan jurnuttajasta kertova Vanha Abner ja iltauutiset, suorastaan pelottava Rasi-Akselin pirut. Hauskimmillaan Huovinen on ruotiessaan iskelmien sanoituksia. Etenkin näyttäessään mallia, että semmoinen häneltäkin syntyy. Urheilumme tulevaisuus -pakina täytyy jatkossa sisällyttää jokaiseen valmentamista käsittelevään oppaaseen. Euroopan varjopuolista ja epäkohdista kertova hupailu on asiantuntevuudeltaan kuin sahuri-kansanedustajan kynästä. Osa jutuista on puolestaan sutaisuja, tehty siihen tyyliin, että kai tämä nyt lehteen kelpaa. Mielellään nekin lukee, ei siinä mitä.

Kirjassa on neljä julkaisematonta Huovisen erityisosaamisalueen novellia, eli satiirista ”little-juttua”. Niiden jättämiselle kirjoituspöydän laatikkoon on selkeästi syynsä. Vaikka kaikissa on ideaa, ei se kanna loppuun asti tai lähde tarpeeksi huovismaiseen lentoon. Kirjailija on tämän onneksi aikanaan huomannut. Postuumi julkaisu on kuitenkin ymmärrettävää. Eivät ne huonoja ole, vertailukohta julkaistuihin on vain kova.

Hyvä kirja. Miellyttävä testamentti traagisen Pojan kuoleman jälkikirjoitukseksi, Huovisen katalogi saa arvoisensa päätöksen. Luonnonkierron seuraksi kannattaa lukea Panu Rajalan Huovisen tuotantoon keskittyvä tutkielma Hirmuinen humoristi. Aiemmat Huovisesta kirjoitetut kirjat ovat olleet vähän sieltä tännepäin, mutta Rajala onnistuu.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Lukemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s