Aamupäivä kirjastossa

Huomaamattomana, varovasti astellen, silmäkulmastani muita asiakkaita tarkkailen livahdan virkailijoiden ohi. Tuskin vilkaustakaan saan tietokoneeseensa uppoutuneelta raatajalta. Hyvä näin, hyvä. Hymy karehtii suupielessäni, melkein naurattaa. Pysähdyn palautushyllylle. Siinä niitä on, kirjoja. Mutta ei, ei tässä. Tässä ei onnistu. Rauhallisesti käännyn, katselen henkilökuntaa. Ei reaktiota, kukaan ei huomaa, ei arvaa. Teen päätöksen, vakaasti astelen salin perimmäisille hyllyille.

Taide. Ensimmäinen kohde. Siitä on hyvä aloittaa, taidetta tämäkin on. Tämä mitä teen. Muina miehinä, asiantuntevin ottein otan kirjan hyllystä. Katselen sitä, vielä kerran vilkaisen ympärilleni. Huomaako kukaan? Ei. Varovasti muutama askel oikealle, kirja toiseen hyllyyn. Väärään paikkaan! Heh-heh. Etsikää, mokomat. Etsikää.

Vierailen lääketieteessä, käsitöissä. Kirja vaihtaa paikkaa, toinenkin. Ei liikaa, muutama vain. Ei turhia riskejä. Päättäväisesti siirryn musiikkiosastolle. Tämä on juhlaa, pienellä vaivalla tehokas isku. Kari Tapio Vili Vesterisen koteloon, Vesterinen Ella Fitzgeraldiin. Rokkihyllyyn ei tarvitse puuttua, tarpeeksi sekaisin ne pitkätukkahipit muutenkin. Joku mölyää lehtisalissa. Aamulääkkeet ottamatta. Virkailija mulkaisee vihaisesti, metelöijä hiljenee. Katsoiko se minua? Huomasiko jotain? Nyt varovasti, näytän kuin en olisikaan.

Haen aikakauslehden. Istun selkä lainaustiskille päin. Varovasti kaivan kynän taskustani. Mustekynän, tietenkin. Ei kai tuo nainen vilkaissut minuun päin? Ei, keskittyy lukemiseen. Täytän ristikon. Täytän, täysin sattumanvaraisesti. Tea, neljä kirjainta. PKRZ. Mustekynällä. Opittepa, saatana, olemaan. Piirrän viikset pääministerille, silmälasit näyttelijälle. Mustaan missiltä hampaat.

Tehtävä suoritettu, siirryn väistöasemiin. En pakene, peräännyn rauhallisesti, suunnitellusti. Sanon näkemiin, virkailijakin havahtuu, vastaa. Onnistuin! Kukaan ei epäile mitään. Seuraavalla kerralla on lainattava jotain, rupeavat muuten ihmettelemään.

Lähetelkää vain niitä lippusianne ja lappusianne. Karhukirjeitä. Osataan sitä täälläkin, siinäpähän nyt etsitte ja syyttelette toisianne. Olen kostaja. Kaukopartiomies. Hienoinkin järjestelmä on heikko, kun motivaatio on kohdallaan. Nöyryytitte minua viimeisen kerran.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kirjasto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s