70-luvun Vihannekset – s/t

Tulee hyvä mieli, kun saan joskus jollekin jauhaa Sibeliuksen hienoudesta, äänilevyistä yleensä tai yleensä vaan jostain jauhaa. Kuten eilen. Ja kun on hyvä mieli, tarvitsen hyvän mielen musaa. Semmoista on tietysti Ramones-henkinen kotimainen rock. Sitä esittää mm. 70-luvun Vihannekset.

70-luvun Vihannekset voinee niputtaa termin ramopop alle ilman, että kukaan hermostuu. On farkkua, nahkatakkia, haara-asentoa, vauhtia. Tosin ei vihannekset ”pelkkää” ramopoppia ole. Bändi on ehkä enemmän vielä punk, etenkin laulaja Pete Pajusen ärhäkän äänen takia. Jotenkin minulle tulee siitä Tumppi Varonen mieleen. Noin niinkus asenteellisesti, ei äänenä. Molemmat ovat toki myös rumpaleita.

Vihannesten debyyttilevy (2008) on alansa eliittiä. Se on täynnä edellämainittujen määreiden lisäksi päähän tarttuvia melodioita ja tehokkaita iskulauseita. Sekaisin Seiterässä, painekattilassa pyörimässä. Sä et voi olla nynny, sä olet niin rock. Kotkan meripäivät, ne eivät mieleen jäivät. Antakaa mun sotia rauhassa. Tiede ei tiedä mitään. Hai sen sai, ei kai. Iloisen menon vastapainoksi levyltä löytyy myös vakavuutta (En voi elää) ja yhteiskunnallista kantaaottavuutta kriittisen Nousukausi-rockin verran. ”Pomo pyysi puheille, taidan lisää liksaa anoa. Mitäs ukko höpisee, et pitää irtisanoa.” Niinpä niin, surullista mutta totta. Rakkauslaulukin levyltä löytyy. Se ei tosin ole levyn parhaimmistoa, mutta lienee tekijälleen tärkeä kappale.

Pajusen punkräyhän lisäksi olennainen osa Vihannesten tehokasta soundia on punkista rautalankaan sujuvasti surffaavan kitaristi Chemon -joissain piireissä tunnettu nimellä Kimmo Kalaja- tehokas soittotatsi. Roskaelokuvista diggaava ja ankarasta hai-fiksaatiosta kärsivä Chemo on myös tuonut levylle genreen oleellisesti kuuluvan elokuvallisen elementin kappaleillaan Hai sen sai ja Mustaan laguuniin (uimaan mentiin). Chemon kolmen soinnun virtuositeetti pärjää Hekolle, pärjää Johnnylle. Enää Chemo ei tosin Vihanneksissa soita, vaan siirtyi Tappajatomaatteihin. Ja vääntää tietty rautalankaa The Silver Hawkseissa. Huhujen mukaan Chemo on tekemässä soololevyä, jossa yhdistyy surf ja ramopop. Toivottavasti se ilmestyy pian.

Mutta tosiaan. Kun stereoista pärähtää soimaan lähes mikä tahansa Vihannesten biisi, niin taatusti rupeaa pää heilumaan ja suu kaartumaan hymyyn. Olit sitten eläkeläinen Kemistä, piripää Helsingistä, insinööri Espoosta tai sekatyömies Ivalosta. Tai kirjastovirkailija Imatralta. Niin hienoa menoa tämä on, punklähtöistä rokkia parhaimmillaan. Soittavat suoraan vaan ja meno on rock’n’roll. Toivottavasti bändi saa joskus jollain miehistöllä toisenkin pitkäsoiton aikaiseksi.

Ps: Odottelen edelleen, että jollain olisi Rehtoreiden Millionääri ja Hiljaa! myytävänä…

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s