Nemesis – 1:4:9 (ynnä sananen Parikkalan Patsaspuistosta)

Nemesistä voi kohta kuunnella täällä:
www.patsaspuisto.net

Parikkalan Patsaspuistossa järjestetään ensi viikolla (14.7.) ambient-lauantai, jossa esiintyy Esa Kotilainen & Nemesis. Sen kunniaksi vietin sunnuntaiaamun kuuntelemalla Nemesiksen 2009 ilmestynyttä levyä 1:4:9. Että osaan sitten jorata ja heilua musiikin tahtiin viikon päästä.

Patsaspuisto on koitsanlahtelaisen elämäntaiteilija Veijo Rönkkösen luomus. Hän loi kotipihastaan betonipatsailla täytetyn puutarhan, jota katsomassa käy tuhansia matkailijoita joka vuosi. Käy, koska Rönkkönen ei koskaan hätistellyt pihalleen tulevia turisteja pois. Katselkoot ja ihmetelkööt, kunhan ovat kunnolla. Erikoisenahan Rönkköstä täällä pidettiin, mutta loppujen lopuksi kylähullu on hienoin arvonimi, jonka kukaan voi koskaan saavuttaa. Pyrin samaan.

Rönkkönen kuoli pari vuotta sitten ja puiston kohtalo oli vaakalaudalla. Parikkalan kunta mainostaa itseään matkailupitäjänä, mutta kun sen olisi pitänyt ottaa harteilleen paikkakunnan kuuluisin matkailukohde, ei kiinnostusta ja rahaa riittänyt. Upeaa. ”Tervetuloa Parikkalaan, Parikkalassa palvellaan. Mutta ei me silti viitsitä panostaa siihen millä itseämme mainostamme. Sitä paitsi käytiinhän me oikein lehtikuvaajien läsnäollessa onnittelemassa Veijoa, kun hän sai opetusministeriön palkinnon…”

Puisto kuitenkin pelastui ulkopuolisen avun turvin (Reino Uusitalo, Maaseudun sivistysliitto ja Patsaspuiston hoitokunta), mikä on melko harvinaista tällaisen ITE-taiteilijan ollessa kyseessä. En tiedä pyöriikö taiteilija Rönkkönen haudassaan, koska Patsaspuistosta on tehty nyt ihan virallinen matkailukohde. Tuskin. Tosiasiat on tunnustettava ja ainoastaan tällaisella toiminnalla se voidaan säilyttää.

Mutta se Nemesis, siitähän minun piti puhua. Ambientia. Suhinaa. Musiikkia, jota ei ole tehty taustahälyksi autoilulle eikä ryyppyreissuihin. Mitä tästä osaisi tasamaan tallaaja sanoa? Jos ambient ei ole kelle tuttu termi, niin ehkä sitä voisi kuvata Pink Floydiksi, joka soittaa 60 minuuttia pelkkää introa, pääsemättä koskaan käsiksi itse biisiin. Ja se on hienoa! Parhaassa tapauksessa Nemesis yhdistettynä Patsaspuiston taianomaiseen atmosfääriin tulee aiheuttamaan elämää suuremman progressiivisen kokemuksen, jonka jälkeen pää sanoo poks ja mieli avartuu.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa, Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s