The Soundtrack of Our Lives – Throw it to the universe

Throw it to the universe on The Soundtrack of Our Livesin uusin ja samalla myös viimeinen studioalbumi. Levy on hyvä, aivan kuten aiemmatkin. Silti on asiallista, että se on heidän viimeisensä. Bändi on sanottavansa sanonut, turha enää vatkata. Jää kaunis ruumis. Vaikka esim. Where’s the rock ja Freeride osoittavat, että kaivoa ei ammennettu läheskään tyhjäksi.

Mitään varsinaisesti uutta TSOOL ei koskaan ole tarjoillut. Sen sijaan se on sekoittanut sopan 60-70 -lukujen parhaimmasta rockmusiikista tehden siitä näköistänsä, aina TSOOLiksi tunnistettavaa. Kaltaiseni hölmömpikin kuuntelija tajuaa mm. The Whon, Pink Floydin, Rolling Stonesin, Kinksin ja amerikkalaisen autotalliräminän vaikutuksen bändin olemukseen. Vaikutteita, lainoja, kunnianosoituksia ja jopa silkkaa varkautta riittää, mutta aina tyylikkäästi ja rakkaudella toteutettuna.

Throw it to the universen komein kappale You are the beginning kiteyttää bändin joutsenlaulun tyhjentävästi. ”So what now my little blue eyed son, what can I do to turn you on? Recorded history repeat undone, to find new ways to overcome.” TSOOL on tällä levyllä  rauhallisimmillaan. Tunnelma on seestynyt, kuten vanhoilla miehillä pitääkin. ”Uutuutena” olen kuulevinani Beach Boysin kaikuja. Vaikka kaikki toimii en välty ajatukselta, että bändin perusongelma -melodioiden samankaltaisuus ja tasapaksuus- on ja pysyy. Toisaalta Ebbotin ääni yhdistettynä ennestään tuttuihin ja yksinkertaisiin sävelkulkuihin on osa viehätystä.

Voi tietty olla, että Throw it to the universen hyvyyteen vaikuttaa psykoakustiikka jonkin verran, tämä on meinaan ainoa vinyyliformaatissa oleva bändin tuotos hyllyssäni. Paketti on paitsi komea, myös käsissä mukavan tuntuinen. Hemmetin hyvä audiofyysinen kokonaisuus yhtä kaikki. Ihan turha meiksin yrittää olla kriittinen. Edellinen pitkäsoitto Communion ilmestyi jo 2008 ja oli tupla. Alkuinnostuksen jälkeen se ei liian usein ole soittimessa pyörinyt, tupla TSOOLia on liikaa. Throw it to the universe on sopiva, just passeli.

Mummovainaani tapasi toivoa, että kunpa pääsisi omin jaloin hautaan. The Soundtrack of Our Lives pääsee. Vetreästi ja terveenä.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s