Ry Cooder – Crossroads

Karate-Kid on kova jätkä. Wax on, wax off. Karate-Kid on maailman paras kitaristi ja ankarin bluesmies. Ette usko vai, häh? Sopii katsoa Crossroads -elokuva, kuulkaas. Karate-Kid soittaa suohon rämpyttäjän kuin rämpyttäjän. Rähmäkäpälä ja silti arvostettu bluesin taitaja Steve Vai on kevyttä kamaa Kidin rinnalla. Sattui levykaupassa eteen halvalla kyseisen elokuvan soundtrack, en uskaltanut olla ostamatta. Tutkin kansitekstejä suurennuslasin kanssa enkä löytänyt mistään Karate-Kidin nimeä. Kitaristiksi oli merkitty joku never-heard Ry Cooder. Aika törkeää ja amatöörimäistä ko. Cooderilta panna Karate-Kidin loistava musisointi kylmästi omiin nimiin. Jos olisin Cooder, pelkäisin. Karate-Kid ei hyvällä katso tuollaista toimintaa. Sieluni silmin näen hänen jo asettuvan kurkiasentoon.

Eiku siis. Ry Cooderin soundtrack elokuvaan Crossroads on vallan leppoisaa kuunneltavaa. Ei tämä mitään uutta Cooderin taiteilijakuvaan tuo, mutta Down in Mississippi on mukavan syvää tulkintaa, Feelin’ bad blues selkeän Paris, Texas -henkistä upeaa fiilistelyä ja Sonny Terryn kanssa esitetty Walkin’ away blues ihan sitä itseään, bluesia parhaimmillaan. Cooderin musiikki on aina kulkevaa ja letkeää, hyvän olon musiikkia. Tämäkin. Cooder soitti muuten jo vuonna -67 yhdellä aikansa hienoimmista levyistä, Safe as milkillä.

Itse elokuva on höpsö. Juonena -sikäli kun muistan- kovasti Ralph Macchion näköisen nuoren pojan tutustuminen bluesin maailmaan vanhan ukonköppänä Willie Brownin johdolla, tarkoituksena etsiä Robert Johnsonin kadonnut kappale. Willie Brown on tietysti olevinaan juuri SE Willie Brown. M&O -mies, Charley Pattonin ja Son Housen soittokumppani, josta Robert Johnsonkin laulaa. Elokuvasta oli hauska bongata alan perinteitä, kliseitä ja legendoja, Papa Legbasta alkaen. Karate-Kid tietysti oppii, että blues on sitä kun aamulla herää ja nainen on häipynyt. Semmoisia ne ovat, mokomat. Elämä olisi varmaan tavattoman helppoa ja mukavaa ilman niitä. Steve Vain mukanaolo saatanallisena kitarasankarina on kiva yksityiskohta sekin. Vaan toiseksi jää Vai, Karate-Kidille…

Hintansa väärti ostos, jota tulee varmasti kuunneltua toistekin.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Ry Cooder – Crossroads

  1. Kaima Helsingistä sanoo:

    Olisi hauska nähdä tuo kaikkien vuosien jälkeen. Ehkä löytyneekin DVD:nä? Muistaakseni Britney Spearskin näytteli paljon paljon myöhemmin jossakin Crossroads-nimisessä leffassa, ettei vaan tapahtuisi väärinkäsitystä videovuokraamossa. Mutta Ralph Macchion originaalin aikoihinhan Britney lienee ollut vielä vasta kiiltona vanhempiensa silmissä. Ja voisinhan sinänsä ottaa Ry Cooderinkin joskus tarkemmin tutkimuskohteeksi. Omassa levyhyllyssä Chicken Skin Music ja Boomer’s Story joita tulee kuunneltua silloin tällöin.

    • Mika sanoo:

      Hyllystäni löytyy Crossroadsin lisäksi Bop till you dorp ja ja Get rhythm ynnä yksi kokoelma. Etenkin ensinmainittu on vallan hienoa kuunneltavaa. Paris, Texas -soundtrack pitäisi ainakin vielä hommata, samoin Ali Farka Touren kanssa tehty levy.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s