Muddy Waters – Hoochie coochie man

Minulla on paniikkihäiriö. Se ilmenee levykaupoissa. Silloin harvoin, kun pääsen Isolle Kirkolle lihapatojen ääreen, iskee kauhia ahistus. En tiedä mitä haen, en tiedä mitä haluan, pääasia on saada jotain ja päästä äkkiä ulos kaupasta. Se on pirullista. Jossain Music Hunterissa tai Fennicassa voisi viettää koko päivän, tutkien rauhassa kaikki laarit, etsien juuri sitä mitä tarvitsen. Mutta ei. Aina menee juoksemiseksi. Aina on kiire joko seuraavaan paikkaan tai pois koko kaupungista tai jotain. Pirullinen tilanne. Joskus näen jopa unta Fennicasta, mutta kun oikeasti olen siellä, en pysty nauttimaan tilanteesta.

Välillä paniikkihäiriö ilmenee tutuissakin kaupoissa, jopa kantapaikassani 50’s divarissa. Etenkin se ilmenee silloin, jos näen blueslevyn. Periaatteeni kun on, että ostan kaikki järkevän hintaiset blues-lp:t, joita näillä lakeuksilla eteen tulee. Ei niitä nääs paljon tule, blueslevyjä.

Joskus kuitenkin. Kuten männäviikolla, Muddy Watersin Hoocie coochie man -niminen lp. Heti poimin sen talteen. En yhtään ajatellut mitä levy sisältää, se oli vain pakko saada. Kannessa kun oli vielä tuohon häntäheikki-teemaan sopiva kuva uroosta, joka on juuri vetämässä farkkuja jalkaan. Tai jalasta pois. I’m ready, I’m a king bee, I’m your hoochie coochie man, I can’t be satisfied…

Tänään otin levyn kuunteluun. Se on kokoelma Muddyn ja Johnny Winterin 70-80 -luvun vaihteen yhteistyölevyiltä, Muddya ihan parhaimmillaan siis. Mutta voi jumalaare: Tämähän on mainoslevy! Kannen farkkuäijä ei olekaan mikään hoochie coochie man, vaan Levi’s farkkujen -mannekiini. Saatana. Mannekiini Muddy Watersin levyn kannessa! Kannen oikeassa ylänurkassa lukee isolla Levi’s 501 -logo. Ostin mainoslevyn! Se on julkaistu -88 ja Muddy kuoli -83. Hän pyörisi haudassaan, jos ei olisi ollut jo liian maatunut siihen hommaan. Että sydänverellä tehtyä bluesia soitetaan työvaatteiden mainosmusiikkina. Joku roti.

Äh. Nielin ylpeyteni taas kerran, sen homman osaan. Mainosmusiikkia tai ei, niin aivan täyttä kamaa. Muddy laulaa kuin riivattu ja Winter soittaa kuin Muddy vain voi. Taidan ostaa Levikset.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s