Ironcross ja O.S.S.Y.

Ironcross. Suomalainen heavybändi kasarilta. Hämmennyn nimen kirjoitusmuodosta. Olen aina luullut sen olevan Iron Cross. Mutta on se uskottava mitä levynkannessa lukee. Oli mikä oli, niin ensimmäinen muistikuvani orkesterista on Soundin juttu, jossa Juho Juntunen kertoi bändin solisti Tyrone ”Gona” Toughterin korvasta roikkuvan jyrsijän sukuelimen. Hittimittarin  Too hot to rock -video jäi myös mieleen. Oli meinaan kansainvälisestikin arvioiden aivan järkyttävän näköistä pukeutumista bändillä. Soundin juttu oli legendaarinen. Bändi julisti musiikkinsa olevan ”tough rockia” ja piti suotavana, että termi leviäisi laajempaankin käyttöön. Ei levinnyt.

Too hot to rock -lp:tä en valitettavasti ole saanut vielä käsiini, mutta -84 julkaistun Steel warriorin olen. Tämä judaspriest-henkisiin kansiin pakattu ja elämää suurempaa spektaakkelia enteilevällä introlla varustettu levy sisältää mallikelpoista ja muotopuhdasta heavya. Selkeää, hyväsoundista, ammattimiesten tekemää musaa. Jotenkin vain se heavyssa tarvittava räyhähenki puuttuu. Meno on liian sliipattua, liian taidokasta. Ei rosoa, ei särmää. Jos Steel warriorilla olisi enemmän Highwayn tapaisia vauhtipaahtoja, en viitsisi takertua em. pikkuseikkohin, vaan heiluttaisin sohvalla nyrkkiä ihan fiiliksissä.

Äh, ei kai se noin ole. Taidan antaa pari vuotta myöhemmän Too hot to rockin naurettavuuden vaikuttaa arvioiini. Hieno levy tämä on. Minkäs teet, 80-lukulainen meikki- ja tukkalakkapelleily tarttui suomalaisiinkin. Steel warrior on kuitenkin tehty ennen niitä aikoja ja on siis hyvä.

O.S.S.Y. oli yhtye, joka ei saa suomiheavyn pioneerin titteliä Kuusniemen projektien, RiffRaffin, Zero Ninen ja Ironcrossin tapaan. Bändin -87 ilmestynyt Tanssityttö Barbara jäi metallisuudestaan huolimatta hieman vanhanaikaiseksi, koska samana vuonna ilmestyi myös Stonen debyytti. Maailma muuttui, perinteinen heavy jäi hämyjen hommiksi. Mietin pitkään viitsinkö O.S.S.Y:sta kirjoittaa, koska bändin laulaja-kitaristi on paljastanut myöhemmin myös vähemmän musiikilliset kykynsä. Niitä ei ole raportoitu niinkään Soundissa, vaan lähinnä Alibissa. Vaan jos musiikkia rupeaa valitsemaan sillä perusteella, millaisia tekijät henkilöinä ovat, niin vähän jää kuunneltavaa. Ihmiset kun lähtökohtaisesti ovat aika keljuja.

Tanssityttö Barbara on hyvää heavya. Suomeksi laulettu heavy oli tuolloin harvinaista, eikä se ollut mikään myyntivaltti. Alan musiikissa tekstit tuppaavat olemaan aikamoista tuubaa, joten sitä on helpompaa kuunnella englanniksi. O.S.S.Y. ei kuitenkaan kaadu teksteihin. Ne eivät häiritse, kappaleessa Helsinki on jopa sanomaa. Sinkkunakin julkaistu Helsinki on levyn parasta antia muutenkin, vaikka hyviä biisejä on muitakin. Tanssityttö Barbara, Rakastunut taas, Yöperho, Kiirus on ja tietenkin railakas versio Säkkijärven polkasta. Hyvä meininki, hyvä tuulen levy.

Jaahas. Levyhyllyni suomiheavy-osasto alkaa olla käsitelty siihen malliin, että kohta on tartuttavaa härkää sarvista ja kaivettava esiin Sarcofagus ja Moottorilinnut…

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s