More – Warhead ja Phantom, Rocker & Slick – Cover girl

Vaikka saankin oudoksuvia katseita istuessani levyhyllyn äärellä, tutkien ja ihmetellen, on se kuitenkin palkitsevaa hommaa. Jos sen takia pidetään outona, niin siinäpähän pidetään. Tänäänkin löysin kaksi albumia, joita en muistanut siellä olevankaan. Moren Warhead (-81) ja Phantom, Rocker & Slickin Cover girl (-86).

Ei ihme, että More on jäänyt kuuntelematta. Olin hyllyttänyt sen väärään paikkaan. Heavyosastolle tämä kuuluu, ei muuhun ulkomaiseen rockmusiikkiin. On meinaan kunnon jytää. Ikinä kuullutkaan mistään Moresta, hienon logon takia varmaan olen ostanut tämän. Kyseessä on brittibändi ja takakannen kuvan perusteella arvelen, että ulkomusiikillisilla ansioilla ei orkesteri mahdollista mainettaan ole saavuttanut. On niin karun näköisiä äijiä, että.

Mutta se tärkein, eli musa. Bluespohjaista heavya, 70-lukulaista vääntöä. Jossain välissä tuli Scorpionsin alkuajat mieleen, varmaan laulutyylistä johtuen. Ihan meiksin maun mukaista, mutta selkeästi kakkosdivarin bändi. Sitä jotain, jota tarvitaan massasta erottumiseen, sitä ei ole. Vaikka levy on miten hyvä muuten. Ei edes balladia mukana. Ainoa narisemisen aihe on Crazy World of Arthur Brownilta napattu Fire -coveri. Ihan turha yrittää, kukaan ei pääsee samalle hulluuden tasolle Brownin kanssa.

Sitten Phantom, Rocker & Slickin Cover girl. Kyseessä on Stray Catsista tuttujen Slim Jim Phantomin ja Lee Rockerin ynnä eniten kai David Bowien ja John Lennonin levyiltä tutun Earl Slickin yhteisprojekti. Odotin rockabillyä, laimennettua versiota Stray Catsista. Sitä tämä ei ole. Levy alkaa mainiolla ja reippaalla nimibiisillä, hyvällä popilla. Odotukset nousivat korkealle. Liian korkealle, vaikka kamalat rumpusoundit ärsyttivät alusta alken. Cover girl on kokonaisuutena hieman sekava. Tyylit vaihtelevat Jason & The Scorchersin räväkästä kantrista, Rolling Stonesin riffailusta ja rockjytästä aika epäilyttäviin radiohakuisiin päivänpoppeihin. Koko ajan takaraivossa paukuttaa ajatus, että oli se Stray Cats ihan toista. Tyhmää miettiä noin, mutta minkäs sitä pienen päänsä tuottamille ajatuksille mahtaa. Ei huono, ei missään tapauksessa huono. Vertailukohdat ovat vain liian kovat.

En muuten tunnusta, että Cover girlin kannella olisi ollut mitään merkitystä ostopäätöstä joskus tehdessäni. En tunnusta. En.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s