Anonyymit addiktit, 24. istunto

-Hei Mika.

-Joo joo, hei hei.

-Ei mene hyvin näköjään.

-Häh, miten niin? Mikäs tässä, eihän tässä mikä.

-Olet jo kaksi iltaa istunut levyjesi ääressä, hipelöinyt niitä, mutissut itseksesi. Et ole edes kuunnellut niitä.

-Mitä sitten? Siinä nyt mitään ole?

-On siinä. Ei tuo ole normaalia. Et kuuntele levyjäsi. Kunhan katselet, koskettelet.

-Höh. Ei se noin mene. Suunnittelen. Mietin. Ajattelen.

-Suunnittelet kuuntelua, niinkö?

-Tavallaan. Mietiskelen mitä joku tuumaisi, jos soittaisin ensin alkuperäisen Every little thingin ja heti perään Yesin version aiheesta. Olisiko yhtä ihastunut kuin minä, vai pitäisikö tekotaiteellisena kikkailuna. Tai jos soittaisin peräkkäin All along the watchtower -versioita. Ensin alkuperäisen John Wesley Hardingilta, sitten Hendrixiltä, sitten Frank Marinolta, sitten Dylan & Deadilta. Jaksaisiko kukaan kuunnella moista maratonia. Tai vaikka Fire. Alkuperäinen, Manifest, Kingston Wall, Heikki Silvennoinen. Riittäisikö kellään muulla kiinnostus moiseen.

-Voin kertoa, ei riittäisi.

-Miksi ei, mikä tässä mättää? Älyttömän mielenkiintoista hommaa.

-Normaalit ihmiset viettävät normaalia elämää. Kuuntelevat  silloin tällöin viikonloppuisin tai autossa jonkun levyn. Välillä kuuntelevat radiota. Eivät istu yökausia tekemässä vertailuja eri versioiden välillä, eivät suunnittele soittojärjestystä, eivät analysoi rakenteita. Eivät mieti mitä joku muu tykkäisi mistäkin kappaleesta.

-Radiota? Kamoon, ei kai kukaan voi kuunnella radiota? Sitä läpänheittoa ja soittolistasaastaa? Mitä järkeä siinä on, tuhlata aikaa moiseen turhuuteen?

-Järkevämpää on tuhlata aikansa hipelöimällä levyjä, joita et kuuntele, suunnittelemalla soittojärjestystä, jota et koskaan totetuta, miettimällä mitä joku muu, jota ei ole, tuumisi soittamistasi kappaleista? Niinkö? Olet aivan sekaisin, aivan sekaisin.

-Enkä ole. Minulla ei sentään ole toistuvia soittolistoja, en länkytä joutavanpäiväistä skeidaa biisien välillä.

-Ai et länkytä vai? Vähän väliä käyt päivittämässsä Facebookiin tai vastaavaan, että ”on tää kova, tää on kova, kova on tää”. Siinä sitä on joutavanpäiväistä skeidaa enemmän kuin laki sallii. Ei sinulla ole varaa arvostella radioyhtiöiden tai juontajien toimintaa, ei ole. Aikuinen mies, istuu kaiket illat levyjen tai tietokoneen ääressä.

-Enkä istu. Äskenkin kävin ulkona.

-20 metrin matkaa autosta divariin ei voi pitää ulkoiluna. Mitä muuten ostit sieltä?

-En mitään. Ei minulla ole pakonomaista tarvetta aina ostaa jotain.

-Ei ole, niinkö? Tämä oli ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun kävit divarissa etkä ostanut mitään. Kääntelit kuitenkin aika pitkään sitä The Sensational Alex Harvey Bandin levyä. Miksi et ostanut?

-Miksikö? En tiedä. EN TIEDÄ! Nyt kaduttaa. Käyn hakemassa sen heti alkuviikosta. Mitä jos joku muu ehtii ensin? Miten voin jatkaa elämääni siinä tapauksessa? Miten minä voin olla taas niin hölmö!

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Anonyymit addiktit, 24. istunto

  1. uudemman musiikin ystävä sanoo:

    Tää terapeutti ei tajuu. Aina on jossain joku muukin miettimässä musiikillisia ja ulkomusiikillisia seikkoja, tärkeitä asioita. Öisessä avaruudessa ajatukset risteilevät ja jaetaan. Sekaisin on se, jonka levyt ovat kaaoksessa eikä soittolistaa löydy. Ja hölmö on se, joka päästää tilaisuuden käsistään.

  2. Pertsa sanoo:

    No toisaalta jotkut levyt ansaitsevatkin jäädä hyllyyn. Hyvyys lienee kuulijan korvassa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s