Mountain – Twin Peaks

Puoli tuntia kestävä Nantucketin rekiajelu. Joku palkinto tästä pitäisi saada, liki valaanpyyntiin verrattavasta kokemuksesta.  Ai mistä? No Mountainin Nantucket sleighriden liveversion kuuntelemisesta. Pakko tosin myöntää, että Mountain saa siinä mielenkiinnon kestämään paljon paremmin, kuin suositummat aikalaisensa Cream, Led Zeppelin ja Deep Purple vastaavissa maratoneissa. Ehkä tämä johtuu siitä, mitä bändin kitaristi Leslie West joskus lausui: Silloin tiedän soittaneeni hyvän soolon, jos joku yleisöstä viheltelee sitä keikan jälkeen. Mountain pystyy pitämään ylipitkän versionsa biisinä, ei pelkkänä egotrippailuna. Eli tästä mitään palkintoa tai muuta mitalia tarvitse saada. Kuuntelusta. Mukavaa hommaa.

Nokkelampi lukijoista jo arvaa, että taas se on tehnyt löydön. Kyllä. Mountainin tuplalive Twin Peaks vuodelta -74. Halvalla. Epäilen, että kukaan alle neljäkymppinen ei tiedä mikä on Mountain ja kuka oli Leslie West. Toivottavasti olen väärässä. Mountain oli kuitenkin aikansa hienoimpia jytäbändejä ja se esiintyi jopa Woodstockissa. Oletteko muuten koskaan tulleet ajatelleeksi sitä, miten moni Woodstockissa esiintynyt artisti oli muutaman vuoden sisällä festarista vainaa tai muuten vain kadonnut kuvioista… Leslie West oli aikansa suurimpia kitaristeja -ainakin kooltaan- ja Theme from imaginary western, Mississippi queen ja For Yasgur’s farm ovat aikansa hienoimpia kappaleita. Hämäräperäisen legendan mukaan Westiä kaavailtiin Creamin kitaristiksi Claptonin tilalle. Tarina saa lisää uskottavuutta siitä, että Mountainin basistina toimi Creaminkin kanssa työskennellyt Felix Pappalardi.

Ai niin asiaan, se levy. Twin Peaks. Se on hiton hyvä. Tosin ilmeisesti aikanaan jo Creamin raiskaamasta Robert Johnson -versiosta innoituksensa saanut Crossroader on tylsä ja jytäbändien tekemä rock’n’roll-klassikoiden versionti pitäisi kieltää lailla. Ketään myöskään kiinnosta liki kuuden minuutin kitarasoolo. Mountain on kuitenkin tylsimmilläänkin aivan hemmetin hyvä, Roll over Beethoven kulkee paremmin kuin muilla vastaavilla ja jopa pelkäämäni kitaristin soolospotti kestää kuuntelua. Hiittäkö tässä sitten narisen? Ei muuta kuin nupit kaakkoon ja ihastelemaan musiikkia sekä Westin loistavaa kitarointia.

Täytyy myöntää, että ostin Twin Peaksin osittain myös sen hienon nimen takia.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Mountain – Twin Peaks

  1. Pekka sanoo:

    Eikös tällä lätyllä ollut joku kakkoskitaristi ja rummuissa Allan Schwartzberg eikä Corky Laing?
    ”Nantucket Sleighride” on ainakin studiolevyistä miellyttävin, nimibiisi ja ”Tired Angels” kolahtavat eniten. Pappalardin bassosoundi on suhteellisen tujakkaa pierua.

  2. toinen Pekka sanoo:

    Kyllä täällä Mountain ja Leslie West tiedetään, vaikkakin olen vasta 33-vuotias :)

    • Mika sanoo:

      Olet selkeästi henkiseltä iältäsi lähempänä viittäkymmentä…

      • ensimmäinen Pekka sanoo:

        Kiitti, löi sitten keski-iän kriisin päälle reilusti ennakkoon.

      • Mika sanoo:

        Kriisit on hyvä potea vähän ennakkoon. Ei tule sitten niin järkytyksenä, kun ei enää näe eikä kuule ja joka päivä koskee johonkin.
        *potee kaksi kuukautta kestänyttä yskää ja uutena ilona selkäkipua*

  3. K.P.Tikka sanoo:

    Googlaas vielä Owen Coffin… Nantucket Sleighride on omistettu sennimiselle kaverille & tarina on tosi mielenkiintoinen, joskaan ei kovin mukava…..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s