Manfred Mann’s Earth Band – Glorfied magnified

Ennen tätä päivää hyllyssäni ei ollut Manfred Mann’s Earth Bandia. Mietin kotimatkalla syitä siihen. Manfred Mann kuulostaa nimenä Herman’s Hermitsiltä ja Do wah diddy diddy Chirpy chirpy cheep cheepiltä. Ei sillä, että Mrs. Brown you’ve got a lovely daughterissa ja Middle Of The Roadissa sinänsä mitään vikaa olisi… Sen verran kestämättömät perusteet tutustumattomuudelle kuitenkin, että hyvä kun tuli pari levyä ostettua. Välillä oikein itsekin ihmettelen mistä kaikki nämä ennakkoluuloni kumpuavat.

Manfred Mann’s Earth Bandin Glorified magnified on progressiivista jytää vuodelta -72. Ajalta, jolloin musiikilla oli tilaa elää ja hengittää. Glorified magnified on kuin Kansas jytäävimmillään. Tai pitänee sanoa, että Kansas jytäävimmillään kuulostaa tältä. Tosin kyllä esim. Down the road pesee samantapaisen Meatin ihan 6-0. Look around, I’m gonna have you all ja daideellinen nimibiisi kuitenkin iskevät sen verran rajusti jytäsuoneen, että mielikseen tätä kuuntelee.

Glorified magnified kärsii siitä, että sen kanssa samana vuonna ilmestyi mm. Machine head, Foxtrot, Thick as a brick, Demons and wizards ja Fragile. Niiden rinnalla on paha kamppailla, niin heavylla kuin progellakin. Ihan mieksin musaa silti, vaikkei klassikkokamaa olekaan. Olisin voinut jatkaa elämääni ilman, mutta ei tästä elämänlaatu myöskään huonone. Kun levyllä on vielä versio yhdestä kaikkien aikojen Dylan-suosikistani, eli It’s all over now baby bluesta, niin erittäin selkeästi plussan puolelle fiilikset jää.

The good Earthin kuunteluun eivät voimani tänään enää kuitenkaan riitä.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Manfred Mann’s Earth Band – Glorfied magnified

  1. Pekka sanoo:

    *Kröh*, ”Fragile” toki ilmestyi jo loppuvuodesta 1971, mutta koska Amerikka omii kaiken, niin nykyisin kaikissa uusintapainoksissa lukee tuo jenkkien julkaisuvuosi.
    MMEB:n levyistä ei oikein mikään tunnu kovin vahvalta kokonaisuudelta, mutta toki komeita yksittäisiä biisejä (tai versioita) niiltä löytyy, yksi suosikki on Joan Armatradingin ”Visionary Mountains” levyltä ”Nightingales & Bombers”.
    Manfred Mann Chapter III on myös tutustumisen arvoinen porukka, huomattavasti jatsimpaa ja huuruisempaa kamaa. Torvia ja grooveakin mukana. Nyt en muista onko ”Looking Glass” tällä vai ekalla MMEB -lätyllä, mutta sen varhaisversio löytyy ekalta Chapter Three -levyltä.

  2. Mika sanoo:

    Häpiän silimät piästäni…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s