The song remains the same -boksi

Hyllyssäni on Led Zeppelinin The song remains the same -live sekä tupla-lp:nä, että vhs-videona. 50’s divarissa oli neljäksi lp:ksi laajennettu The song remains the same -boksi. Pitempi, paksumpi, komeampi. Kiertelin, kaartelin sitä. Kääntelin, availin. Eeen tarvitse tätä, en. Se tuplakin on aika tylsä, ei jaksa kuunnella. How the west was won ja BBC sessions sen ohella riittävät kyllä meiksille. Kimmolta on tulossa vielä dvd, koko uran kattava. Jääköön kauppaan, joku muu tarvitsee tuota boksia enemmän. Poistun divarista, itsekuristani ylpeänä.

Seuraavana aamuna kiirehdin takaisin, ostin boksin.

On se pitkä. Kuusi biisiä enemmän kuin alkuperäisellä, lisäksi Dazed and confused on jaettu kahdelle levynpuoliskolle. 180 grammaiset vinyylit. Iso laatikko, suht hyvät kansitekstit. Kai se jotain psykoakustiikkaa on, että heti Rock’n’roll kuulostaa paremmalta, kuin aiemmalla tynkäversiolla. Määrä lisää laatua. Tein tosin tovin vertailevaa tutkimusta alkuperäisen version kanssa, eivätkä puukorvani oleellista eroa soundeissa huomanneet. Mikä ei tietenkään todista mitään.

Mitä tästä nyt voi sanoa? Zeppelinistä on sanottu kaikki. Ainakin tällä boksilla korjataan se suunnaton vääryys, että Since I’ve been loving you jätettiin alkuperäiseltä lp-versiolta pois. Ainakin tämä vie hyllyssä mukavasti tilaa. Dazed and confused on studioversiona loistava, livenä se on edelleen rasittavaa kuunneltavaa. Rumpusooloja ei jaksa kukaan, tuskin edes rumpalit. Silti Led Zeppelin on ihan paras. Ainakin hetken olen tyytyväinen.

Divariin jäi vielä Mothership -boksi. Sitä minä en tarvitse. En.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: The song remains the same -boksi

  1. Pekka sanoo:

    Tuossa laajennetussa versiossa hieman sieppaa se, että (ainakin) ”Whole Lotta Love” on leffan editti, eli funk -jami katkeaa suht nopeasti ja hiukka tökerösti verrattuna vinyyliin ja varhaiseen cd -versioon. 6 hyvää bonusbiisiä toki hiukan paikkaa tätä, mutta Jonesin ja Bonhamin groovea ei ole koskaan liikaa.

    Eli älä hävitä vanhaa painosta!;)

    • Mika sanoo:

      Juuei, en tietenkään hävitä. Eihän levyjä hävitetä, paitsi remasteroimattomia bonusbiisittömiä cd-versiota. Eh-kä.

      • Pekka sanoo:

        Eipä niitäkään kannata välttämättä, maailmalla kultakorvat kehuu niiden soundia paremmiksi kuin tuuttiin kompressoidut remasterit (onko näin, en tiedä) ja tässä tapauksessa se ainoa remasteroimaton cd-versio sisältää enempiä funkkia kuin nykyinen. Sanan jokaisessa merkityksessä.:)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s