Maisteri T. & Lihan tie – Turpa kii ja tanssi!

Lumimyräkkä. Helsinki. Vauhdilla Hippie Shake, Black & White ja Music Hunter läpi. Sen jälkeen pakko ottaa jotain vahvaa ja lämmintä, että jaksaa jatkaa kierrosta. Minttukaakao ja rommitoti. Likomärkänä Fennicaan. ”Saatana, kaikkea sitä pitää ihmisen kestää, että pääsee levykauppaan”, urputan. Levykaupan setä sanoo arvostavansa moista luonnonvoimien uhmaamista. Kysyn onko Maisteri T. & Lihan tien levyä. ”On toki. Ei valitettavasti oikeana levynä, ainoastaan cd:nä.” Onhan sen kelvattava. Levy laukkuun, edellisten seuraksi, lisää  bluesia ja muuta kivaa mukaan. Kulmapubiin hakemaan lääkettä, sitten vielä Keltaiseen Jäänsärkijään ja Goofin’iin. Onneksi seuraava päivä on tilipäivä.

Vaan kyllä on hieno levy tämä Turpa kii ja tanssi! Tunnelma on kuin hikisessä chicagolaisessa juke jointissa vuonna -52. Näin Maisteri T:n eli Teijo Elorannan soittavan bluesia jossain kotimaisessa tv-sarjassa. Oli ilo huomata, että miehellä on bändi. Tässä ei ole kyse laulavasta näyttelijästä, vaan bluesmiehestä, joka myös näyttelee. Ilman syvällistä alan tuntemusta ei tällaiseen meininkiin pääse.

Eloranta on sisäistänyt bluesin. Vaikka hänen sanoituksensa ovat humoristisia, on niissä oleellinen bluesin tematiikka mukana. Jo Son House sanoi, että ”blues is what consists between man and female”.  Bluesin lähde on nainen. Naiset. Naiset ja niiden kanssa miehenä oleminen. Äijä uhoaa sitä miten kova naistenmies on. On muka rahaa, asiat kunnossa, misukoita piisaa. Kotona odottaa ilkeä nainen, joka viskaa äijän pihalle. Taikavarpu pitää saada toimimaan ja nainen voihkimaan. Itsesäälissä äijä valittaa, ettei miehet niinkuin mä saa naista niinkun sä. Juuri näin se menee! Tällaista pitää suomenkielisen bluesin olla, aitoa asiaa.

Paitsi sanat, myös musiikki on todella hyvää. Levyllä on puolenkymmentä coveria, loput Elorannan sävellyksiä. Kaikki sanoitukset ovat hänen. Maisteri T:n huuliharppu puree syvältä, Sammeli Palovaaran kitarointi on todella maukasta ja tyylikästä. Rytmiryhmä hoitaa tonttinsa luontevasti. Termi maukas pyörii koko ajan kieleni päällä levyä kuunnellessani. Maukas, täyteläinen, syvä. Vaikka kyse on kuitenkin loppupeleissä hauskanpitomusiikista. Blues ain’t nothing but dancemusic, sanoi R.L. Burnside. Sitä tämä on, kuten otsikko kertoo.

Simo Hämäläisen mukaan tanssiminen on ”joutavata pyöritystä selevän asijan ympärillä”. Turpa kii ja tanssi! -otsikko tuo väkisinkin mieleen Laman miltei samannimisen klassikon, joka tosin kertoo lähinnä siitä mihin se joutava pyöritys selevän asijan ympärillä monesti johtaa… No, oli miten oli. Älyttömän hieno levy. Suomessa tehdään loistavaa bluesia.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Maisteri T. & Lihan tie – Turpa kii ja tanssi!

  1. Pekka sanoo:

    Tää oli livenäkin hyvä Parnell’sissa Imatralla, vaikka oli tuuraava basisti (mut se vasta hyvä olikin! Matti Vallius siis). Serkkupoika rummuissa, mut kehun silti.:)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s