Jimmy Page – Outrider

Tiedättekö lapsukaiset mikä oli lankapuhelin? Semmoinen soi kotonani keväällä -89 ja serkkupoika ilmoitti, että Dinosaurockiin tulee Jimmy Page, mennäänkö? Totta kai mennään. Kimmo osti liput, Page perui keikkansa, tilalle Frank Marino. Mennään katsomaan Frank Marinoa, ei siinä mitä. Marinolta murtui muutama päivä ennen keikkaa joku raaja. Perui. Kun sitten Mikkelissä oli ns. pääesiintyjän aika, en yhtään tiennyt mikä bändi lavalla heiluu. Onneksi solisti jossain vaiheessa ilmoitti, että ”we are Disneyland After Dark”. Että semmoista. Oli se muutenkin reissu. Teimme sen aikana taas kerran tyttöystäväni kanssa eroa. Ei siitä kuitenkaan mitään tullut, erosta.

Vaan tuli siinä Pagen keikkaa odotellessa kuunneltua moneen kertaan hänen tuore soololevynsä Outrider. Kimmo äänitti sen kasetille. C-kasetti, lapsukaiset, c-kasetti. Vihonviimeinen kapistus. Sitä piti kelata ja kaikkee. Pohdittiin mitä Outriderin biisejä kuullaan keikalla. Writes of winteriä epäilin aloitusbiisiksi. Ehkä se olisi ollut. Pari vuosikymmentä myöhemmin ostin albumin cd:nä, nostalgiamielessä. Ja jokunen viikko sitten päivitin sen vinyyliksi. So it goes. Äänitetty kasettikin varmaan löytyy jostain vielä.

Ai että mitä Outrider sitten sisältää? Se sisältää Led Zeppeliniltä kuulostavaa materiaalia. Se kuulostaa siltä, kuin Led clonella olisi kitaristina Zeppelinin originaali kitaristi. A-puoli on pagemaista jytää, b-puoli pagemaista bluesia. Rummuissa on melkein kaikilla biiseillä Jason Bonham, laulajana a-puolella melkoisesti Robert Plantilta kuulostava John Miles. Yhdellä kappaleella laulaa oikea Robert Plant. The only onessa musisoi siis Page, Plant ja Bonham. Kappale kuulostaa silti Plantin soolotuotannolta. Jason jatkaa isänsä jalanjälkiä ja lyö kovaa. Toisena rumpalina levyllä soittaa Barriemore Barlow, progediggareille tuttu kaveri.

Outrider on ihan hyvä, minulle läheistä musiikkia. Toisin kuin bändikaverinsa Plant ja John Paul Jones, Page on kuitenkin jäänyt menneisyytensä vangiksi. Hän on hyvä soittamaan Zeppeliniltä kuulostavaa materiaalia, Plant ja Jones ovat päässeet aiheesta yli. Outrider vertautuu tyylinsä takia väistämättä Zeppeliniin ja siinä vertailussa ei pärjää mikään eikä kukaan. Ei edes Page.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Jimmy Page – Outrider

  1. Pekka sanoo:

    Olikos Dinosaur -rockissa vuonna 1989 myös Cheap Trick? Joko silloin, tai sitten 1988 ja heidän keikkansa keskeytyi ukkosmyrskyn takia…
    Pagen ”Death Wish III” -soundtrackilla on myös hetkensä, vaikka ”City Sirens” ja varsinkin ”Who’s To Blame” -biisistä löytyy parempia liveversioita. Steve Winwood ja Paul Rodgers saavat jälkimmäisen kuulostamaan niin paljon paremmalta kuin mylvivä Chris Farlowe.

    Page saisi vihdoin tehdä lisää soolomatskua, tai vaikka akustisen kimppalevyn Roy Harperin kanssa. Roylla riittää biisejä.

    • Mika sanoo:

      Cheap Trick ei -muistaakseni- siellä ollut.

      Pagen Lucifer rising on vissiin nyt uudelleen julkaistu?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s