Turf ja Force 10

Turf. Kysyin työtoveriltani, että oletko koskaan kuullut bändistä nimeltä Turf. ”Turf? En. Onko joku saksalainen? Nimestä päätellen on.” Sitten naurettiin. Saksalaista huumoria. Saksalaiseksi minäkin tätä luulin, mutta soittajien nimet vaikuttavat hollantilaisilta ja Hollannissa tämä on levytetty. Kerroin ostaneeni Turfin kannen takia. Nohevampi lukijoista varmaan jo arvasi sen.

No, tämä rumanniminen bändi on hyvä. Crime of passion -lp vuodelta -80 on aikansa modernia poppia, lievin progevivahtein. Jonkinlaista uutta aaltoa, ilman punkkia? Laulaja kuulostaa etäisesti David Byrneltä. Kyyniseltä David Byrneltä. Älykköpoppia. Minun ei siis pitäisi pitää tästä. Musiikki on kaunista, heleää.  Saksofoni antaa sille hyvä lisän. Sen se tekee aina. En tunne alan musiikkia hyvin, vielä vähemmän saksalaista. Jos ei Udoja ja Klauseja ja vastaavia lasketa. Trio, Nina Hagen, Nena. Siinä ne melkein ovat, tutut saksalaiset nimet. Turfia ei voi verrata mihinkään niistä. Oli mitä oli, mutta oikein on hyvää. Helppoa ja mukavaa kuunneltavaa, tämä tulee varmasti pyörimään toistekin soittimessani.

Turfin ostin kannen takia, Force 10:n samalla reissulla muuten vaan. Kuka sitä nyt vain yhtä levyä. Yritin perustella hankintaa sillä, että Force 10 kuulostaa nimenä hevirokilta. Epätoivoista. Pettymykseen valmistautuneena asetin -81 ilmestyneen levyn lautaselle. Jouduin pettymään pettymyksen odotuksissani; Force 10 ei ole huono. Minusta ei ikinä tulisi kriitikkoa, kaikki on hyvää. Jopa tällainen hajuton ja mauton AOR. Parempaa määritelmää en keksi. Amerikkalaista kevyttä hardrockia, ehkä jopa ei ollenkaan hardrockia. Pelkästään kevyttä rockmusiikiksi kutsuttua viihdettä. Ei ärsytä, ei herätä närkästystä. Ei sisällä mitään rock’n’rollille tarpeellisia aineksia. Ei meteliä, ei rajuutta, ei härskiyttä, ei kapinaa, ei innovatiivisuutta. En minä silti osaa tätä inhota tai halveksia. Mukavaa kuunneltavaa. Ei tässä iässä jaksa koko ajan olla punk ja yäk tai muu pääntakoja. Joskus voi vain viihtyä.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s