Jon Lord – Before I forget ja V/A – Stairway to heaven/Highway to hell

Divarin setä heilutteli heti ovesta sisään astuessani levynippua, että tässä ois tämmöisiä juuri tulleita, kiinnostaako. Kiinnostaa. Ozzyy ja Hiippii, takuuvarmaa kamaa. Ihan varmasti tarvitsen Uriah Heepin tuplaliveä vuodelta -79, koska en ikinä jaksa kuunnella edes sitä -73:n vastaavaa. Nipussa oli myös Jon Lordin soololevy vuodelta -82 ja huumeidenvastustusalbumi Stairway to heaven/Highway to hell vuodelta -89. Suoritin oston.

Viiksiasteikolla mitattuna Jon Lordin Before I forget -soololevyn täytyy olla ensiluokkaista kamaa. Ainoastaan Tony Iommin ja Geezer Butlerin voi vakavalla mielellä sanoa pärjäävän Lordille tässä asiassa. Komean muusikkokattauksen Lord on levylleen saanut. Vanhoja tai sen aikaisia soittokumppaneita on mukana mm. Cozy Powell, Ian Paice, Neil Murray, Bernie Marsden ja Tony Ashton. Parilla kappaleella on mukana myös Bad Companyn jengiä.

En divarissa sen kummemmin tutkinut soittajalistaa, joten kuvittelin levyn olevan jotain Lordin klasarihenkistä pimputtelua, mutta A-puoleltaan tämä on ihan perusjytää. Pari instrumentaalikappaletta tuovat mieleen Deep Purplen ensimmäiset kolme levyä. B-puoli on sitten vähän taiteellisempaa kamaa. Ihan kiva, että on nyt Lordin soololevykin hyllyntäytteenä.

Heavybändien tekemät  rockklassikoiden coverversiot pitäisi kieltää lailla. En silti malttanut olla ostamatta Stairway to heaven/Highway to helliä, jolla heavybändit coveroivat rockklassikoita. So it goes. Levy on jonkun antiaddikti-järjestön masinoima ja kaikkien biisien alkuperäisesittäjä tai joku bändin jäsen on kuollut päihteisiin. Vähän karu teema, mutta biisit ovat hyviä. Etenkin alkuperäisinä, eivätkä itse asiassa huonoja näinä versioinakaan.

Skid Rown Holidays in the sun toimii yllättäen hyvin, vähemmän yllättäen Cinderella onnistuu mainiosti Move overilla ja jopa Scorpions I can’t explainilla. Lopun rock’n’roll-sikermä on luonnollisesti aivan perseestä. Nimenomaan juuri niistä pitäisi heavybändien pysyä erossa, ihan kokonaan. Onhan tämä silti mielenkiintoinen levy. Juopot ja narkit esittävät juoppojen ja narkkien ralleja. Isältä pojalle, niinku.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s