Magnum – The collection

Keskustelin erään ystäväni kanssa Magnumista. Ei, ei siitä irstaasta männävuosien jäätelömainoksesta ja ei, ei Harry Callahanin isosta aseesta, vaan bändistä. Nolostellen tunnustin, että yhtään Magnumin tuotosta ei levyhyllystäni löydy. Kyllä mies kivun kestää, mutta ei häpeää, joten seuraavana päivänä suuntasin askeleeni perin tuttuun 50’s divariin ja poimin sieltä Magnumin tuplakokoelman The collection (-90).

Miksi levyhyllyssäni ei aiemmin Magnumia ollut? Siksi, että olen niputtanut sen jenkkiläiseksi aikuisviihteeksi, kevyeksi hard rockiksi. Ei siis sopivaksi kuultavaksi ensimmäisen polven brittijytääjien kasvattamalle keski-ikäiselle teinille. Oli järkytys tajuta, että Magnum on brittibändi…  No, enää ei tarvitse tulevissa Magnum-keskusteluissa olla tietämätön, hävetä ja olla ennakkoluulojensa vanki. Voin ihan lonkalta heittää vaikka kommentin, että ”ihmeen aidoilta amerikkalaisilta nämä Birminghamin jullit kuulostavat.” Ja taas ropisee kuulijakunnasta riippuen joko skene- tai säälipisteitä.

Asiaan. The collection sisältää kevyttä hardrockia, kevyesti progehenkistä tiluttelua, kevytvirtuositeettista muusikkomusaa ja kevyen mahtipontista jimsteinmannlaista paisuttelua. Brittiläistä jenkkiaaooärrää, siis. Tod.näk. kaikilla, jotka ovat esiteininä diggailleet Toton Rosannasta, on jonkinlainen salattu heikko kohta AOR:ia kohtaan. Minullakin. Vaikka sielu huutaa Purplea, Zeppeliniä ja Sabbathia, niin silti kaukaisesti saman genren alalajilta kuulostavasta musiikista löytyy jotain, joka räpäyttää sisimpäni ripseä.

Ei kai kukaan voi olla pitämättä esim. The spiritistä, Changesista, All that is realista, Everybody needsistä jne. Iskevää, radiokelpoista ja päähäntarttuvaa kevytrockmusiikkia. Oikeastaan tässä ei ole huonoja biisejä ollenkaan. Kuten sanonta kuuluu; ihan hyvää, jos tämmöisestä tykkää. Ja minä näköjään tykkään. Pitääköhän käydä divarista ne sinne vielä jääneet Magnumit poimimassa.

Mitä seuraavaksi? Jos kohta kirjoitan ylistävän merkinnä Journeysta ja Night Rangerista, niin sitten minut voi kuskata hoitoon. Jostain syystä näillä jo nähtävillä olevilla perusteilla sellaista ei vielä ole tapahtunut.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s