Vakavahenkinen keskustelu, osa 3

-Äijä hei.

-Apua! Mitä nyt? Odotas vähän. Älä tule tänne, odota hetki. No niin, mikä hätänä?

-Mitä ihmettä sinä teit? Piilotit jotain sohvan alle, niinkö?

-Eeeei, ei. Kaukosäädin tippui, sitä etsin. Oho, tässähän se on kädessäni. Heh.

-No just. Kuule, sinulle tuli taas pari pakettia. Ei kai niissä levyjä ole?

-Pakettia? Ei pitäisi olla, en ole mitään tilannut. Eiku joo, tilasinhan minä jotain. Miten unohtuikaan.

-Miten unohtuikaan, niinpä niin. No, olkoon. Kuule. Tutkin eilen levyhyllyäsi vähän tavallista tarkemmin. On siellä paljon hyvää, mutta kyllä on hirveesti kaikkea tuubaakin.

-Joo, niin no. Onhan tuonne kertynyt kaikenlaista.

-Löysin silti jotain todella positiivista sanottavaa siitä.

-Et ole tosissasi? Sinä?

-No joo joo. Kerrankin ajattelin vähän kehua sinua.

-Anna palaa sitten, odotan mielenkiinnolla.

-Vaikka etenkin tuolta heviosastolta löytyy ties mitä pellebändiä ja madaxemania ja naisen näköistä ”miestä”, niin on sentään yksi yhtye, johon et ole sortunut.

-Aha, mikä lie?

-Manowar. Sinulla ei ole yhtään Manowarin levyä. Olen ylpeä siitä. Tuossa kieltämättä melko maanisessa levyjenostelussasi on siis pieni rahtunen järkeä mukana. Se on hienoa!

-Niiiin, no. Ei Manowar nyt niin huono bändi ole.

-Hah, ai ei vain? Aikuiset miehet poseeraavat jossain turkistangoissa -pelkissä turkistangoissa- miekat käsissään, ovat niin sotilaita, niin sotilaita. Ja muistatko kun joskus nauroit sitä niitten slogania: Other bands play, Manowar kills!

-Heh heh, tuota noin…

-Wimps and posers, leave the hall. Täysin epätodellisia ne niiden jutut, aivan käsittämätöntä skeidaa.

-No kun ne ovat tosissaan, ihan oikeesti…

-Ja etkös sinä sanonut, että se bändin liideri asui vielä neljäkymppisenä äitinsä luona. Varsinainen viikinki oikein, hah hah haa!

-Eiköhän se ole semmoinen urbaanilegenda vaan, kateellisten panettelua. On se aika kova äijä kuitenkin, Joey DeMaio.

-Puolustelet vielä mokomaa pullistelijaa. Manowar. Fuckin’ Flintstones, niinkuin se sanoi se yksi tyyppi, se mikä Motörheadissa laulaa, mikä Kenny se nyt oli. Vai joko tekee mieli hankkia Manowarin levyjä, hah hah haa! Onneksi et ole niin tyhmä.

-Niin, tuota noin…

-Ai tekee vain? Et ole tosissasi. Mitä sinä oikein vilkuilet sinne sohvan alle koko ajan? Mitä sinä oikeesti äsken piilotit sinne?

-No en mitään, pölykoiria taitaa juoksennella, niitä katsoin.

-Kuule, eilen siivosin, etkö muka huomaa. Siirräs vähän jalkojasi, tämä asia pitää nyt selvittää.

-Älä viitsi, hei, ihan totta. Älä nyt sorki sinne, hei, älä älä älä!

-Voi hel-vet-ti. Ei. Tämä ei voi olla totta.

-No siis kun…

-Täällä on nippu Manowarin levyjä. Nippu Manowarin levyjä!

-Oho. Mitenkäs ne sinne ovat joutuneet? Mistähän nämä ovat tulleet?

-Tämä ei ole todellista enää.

-No kun… No kun… Kävin aamulla äänestämässä Niskan kirjastossa ja oli kaikkea muutakin ajateltavaa ja jotenkin siinä sitten hämäännyin ja sitten sattui divarissa olemaan nuo levyt ja siinä sitten ajattelin, että pitäähän niihin tutustua ja… ja… ja…

-Ei voi olla. Ei voi.

-No jos minä nyt sitten… Eihän tässä nyt mitä…

-Pakkohoitoon. Pakkohoitoon sinut on saatava. Holhoukseen. Avioero, lähestymiskielto. Lobotomialeikkaus.

-Ei kai tässä nyt, onhan tämä aika hauska tämä kansikuva, heh heh, juu… Katso nyt tätä toistakin.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s