Ozzy Osbourne – Speak of the devil

Jos termille ”huono idea” pitäisi keksiä synonyymi, niin se voisi olla ”Ozzy Osbournen tuplalive Black Sabbathin hiteistä”. Tai näin äkkinäinen luulisi ja näin luulin. Ostin silti Speak of the devil -tupla-lp:n Niskan 50’s divarista. Sain halvalla ja diggaan Veijo Vanamosta ja Jaakko Kolmosesta. Meinaan, että tuohan on selkeesti makeuttamatonta puolukkasurvosta tuo, jota Ozzylla on kansikuvassa suussaan.

Niin joo, asiaan. *ottaa toisen lasillisen punaviiniä* Jossain netiketissä sanottiin, että ikinä ei pidä Facebookissa ja blogeissa ja vastaavissa mainostaa sitä, että on juovuksissa. No en mainosta, enhän minä edes ole. *hik* Herran jestas, iltapäivällä, kuka sitä nyt. Joku roti.

Ozzy? Black Sabbath? Tuttu nimi. Siitä tuli mieleeni, että ystäväni Mika kysyi lähdenkö messiin Black Sabbathin toukokuiselle Suomen keikalle. Että hällä on ylimääräinen lippu. No totta helvetissä lähden, joko mennään? Kaksi päivää tuo kysymyksen jälkeen tuli uutinen,  että Tony Iommilla on syöpä. Voi itku. Toivottavasti Tony toipuu. Ei keikan takia, vaan siksi, että Tony on todella tärkeä henkilö rockmusiikin historiassa ja hän on liian nuori. Anteeksi, Tony. Ei ollut minun vikani. Kai. *ottaa kolmannen lasillisen punaviiniä*

Minkäs takia tällä Speak of the devilillä ei muuten soita Randy Rhoads? Eikös se ollut näihin aikoihin Ozzyn kitaristi? *googlettaa* Ai hitto, se oli kuollut jo. Paha silloin on soittaa. Heh, Ozzylla on muuten muuten puolukkahilloa suussa. Hei, kamoon? Ei kai kukaan oikeasti luule, että olen kännissä? *ottaa neljännen lasillisen* Siis kamoon hei, te varmaan luulette myös, että nuo anonyymit addiktit -sessiotkin ovat todellisia. Hah. Täyttä huumoria ovat. Jaa, hetkinen, puhelin soi. Oho, terapeutti soittaa, oottakaas hetki… No niin, anteeksi keskeytys. Siis pelkkää fiktiota ne ovat, enhän minä hullu ole. Heh. En en. Enkä kännissä. Pois se minusta. Ai niin, First Aid Kitin uusi lp ilmestyy ensi viikolla, pitääkin tilata. Samalla se Golden Earring sitten.

Hei, tässähän on Wizard! Yksi Sabbathin parhaista biiseistä. Vai oliko? Ei voi muistaa. Children of the grave on kumminkin, loistavaa. Mitenkähän se Sharon, onko se roisto vai onko se enkeli? Aika mimmi kuitenkin.  Hitto, joko tää pullo on tyhjä? Ei voi mitn, onneksi ostin Highland Birdin. Ei se Antillekaan maistunut. Hyvä niin. Jäi minulle. Terveisiä vaan sinne jonnekin! *ottaa lasillisen*

Koko ajan saa olla kääntämässä levyä, perhana. Ihan älytöntä. Netistä voi imuttaa kaikki. Hah. No ei voi. Ei saa netistä imuttamalla vinyyliä, ei saa. En kerää musiikkia, kerään levyjä. Tämä oli sarkastinen vitsi. Tiedoksi vaan kaikille teille, jotka olette sitä mieltä, että minulla ei ole huumorintajua. Hah hah. On minulla. Vai miten se nyt oli. Joka tapauksessa. Hah hah.

Niin se Ozzy. Mikäs tällä, eihän tällä mikä.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s