Kansitaidetta 2

”Aina se pitää selostaa just niistä levyistä, joiden kannessa on naisia. Yleensä vielä vähäpukeisia. Törkeetä. Ajattelisit joskus blogisi lukijan tunteita, etkä olisi tuommoinen. Hävetä saa mokomaa.”

Mitä ihmettä? Enhän minä noin tee, en. En en en. Minkäs minä sille mahdan, että etenkin heavylevyjen kansia koristaa monesti kauniimman sukupuolen edustaja. On se törkeetä. Etenkin nuorena poikana moiset kansikuvat tuntuivat todella vastenmielisiltä. Niin vastenmielisiltä, että niitä piti tuijotella tuntikausia. Esim. Whitesnaken Lovehunter, ihan kauhia kuva siinä. Puistattaa vieläkin. Voisikin tänään kuunnella sen. Että pitkästä aikaa pääsisi kauhistelemaan kantta. Tai Electric ladyland. Sitäkin voisi katsel… kuunnella.

No, tasa-arvoisuuden nimissä parannan tapani. On kansissa monesti myös komeita miehiä. Ajatelkaa vaikka saksalaisia heavybändejä. Tai Popedaa. Tai Ted Nugentia; siinä vasta miesten mies. Voiko sen komeampaa ollakaan, kuin Tarzanin asussa koikkelehtiva irvistelijä. Nami nami. Ja sitten tämä Prince. On meinaan semmoinen komistus, että eihän tuota voi oikein mieskään katsoa tuota kuvaa. Komeuden kruunaa viikset. Ilman niitäkin tekisi heikkoa, mutta nyt. A vot. Seinälle tuo levy pitää laittaa, eikä hyllyyn.

Udo Dirkschneiderista en uskalla tähän kuvaa edes liittää. Se olisi jo aivan liikaa siveälle ja herkkämieliselle lukijalle.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s