Elvis Presley – Starparade

Are teenage dreams so hard to beat, kyseli The Undertones aikanaan. Ovathan ne. Keski-ikäisen unelmat kun ovat niin pirun paljon monimutkaisempia. Teininä unelmani oli se, että olisi hyllyssä metrin verran älppäreitä ja olisi tyttöystävä. Molemmat unelmat toteutuivat. Etenkin ensinmainittu moninkertaisesti.

Mitä se nyt nostalgisoi siellä, häh? No sitä, että löysin Vuoksenniskan 50’s divarista Elvis Presleyn tupla-lp:n Starparade. Sain siis viimein päivitettyä formaatin c-kasetista älppäriksi.  Tuo levy -eli siis kasetti- aloitti 30 vuotta sitten ei-vielä-edes-teinissä, vaan kymmenvuotiaassa pojassa sen prosessin, jonka seurauksena yli neljäkymppinen äijä edelleen sauhuaa popmusiikista kaltaistensa ja vähän muidenkin seurassa, ostelee jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla levyjä aina kun mahdollista ja uppoutuu niiden parissa aivan omiin maailmoihinsa. Silti hyvin harva levy nykyisin saa aikaan sellaisia middleage kicksejä kuin Starparade tai oikeastaan mikä tahansa vuosien 1981-1988 välillä ostettu levy sai. Silloin kaikki oli uutta. Niin uusi kuin vanhakin. Deep Purple oli yhtä uutta kuin Eppu Normaali, The Beatles yhtä uutta kuin Peer Günt.

1980. Isäni oli menossa Savonlinnaan katsomaan jääkiekko-ottelua. Olin jo pitkään halunnut Elviksen kasettia ja pyysin häntä tuomaan kaupunkireissulta sellaisen. Toi. Starparaden. Eipä tiennyt mitä pojalleen teki. Voi Luoja, että sitä kasettia kuuntelin. Muita valmiksiäänitettyjä (tätä termiä käytettiin, oikeesti) kasetteja ei ollut, radiosta äänitettyjä joku. Starparaden kappaleet upposivat niin syvälle selkäytimeen, että osaan biisijärjestyksen edelleen ulkoa. Vaikka levyn kappaleet ja iso osa muustakin Elviksen tuotannosta on myöhemmin päätynyt hyllyyni eri formaateissa, on Starparade kuitenkin Se levy. Minulle se on tärkeämpi kuin legendaarinen The Sun collection. Joka sekin luonnollisesti hyllystäni löytyy. Ja esim. The complete 50’s masters -boksia kuunnellessani häiritsee, kun biisit eivät tulekaan samassa järjestyksessä kuin Starparadella…

Että näin. Uskaltaisinkohan joku kaunis päivä kuunnella tämän. Kokemus pitää säästää johonkin oikein erikoisen hienoon tilanteeseen. Esim. siihen, kun korkkaan punkkupullon. Vaan teenage kickseihin vielä palatakseni; onneksi niitä liki kritiikittömiä innostuksen hetkiä kuitenkin aina silloin tällöin tulee, yhä edelleen. Jotain toivoa vielä on. Ja se Starparade kasettikin on vielä tallella.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Elvis Presley – Starparade

  1. Kaima Helsingistä vm-67 sanoo:

    Lähiaikoina kun tulee kuluneeksi kolkytäviisi vuotta Eepin liittymisestä enkelikööriin, niin voisin minäkin ikäänkuin kotsaa nostaakseni todeta Elviksen olleen itsellenikin se ensimmäinen juttu, mikä sai ylipäätään innostumaan todella musiikista.

    Ensikontakti tapahtui Elviksen Golden Records Vol.2-älppärin välityksellä. Hämärä muistikuva että mutsi olisi ostanut tuon nostalgian tunnoissaan Kannelmäen Eka-marketista joskus 70-luvulla ja voi olla että jokunen aika meni ennen kuin tuota levyä kummemmin noteerasin. Musajuttuja innostavampia olivat kuitenkin länkkärileikit lähimetsissä ja Jules Verne-seikkailut. Mikäköhän vuosi se oli kun Erkki Liikanen joikasi Syksyn Sävelessä Evakkorekeä tai Jokkantiita ja minä hihkuin että asiaa, tässä on lupsakka laulumies!

    Moni levy ja suosikki on tippunut vuosien saatossa kyydistäni, mutta tuo Golden Records-älppäri on hyvässä tallessa ja siellä pysyy. Tuttu juttu myös tuo pään sisäiseen jukeboxiin iskostunut biisijärjestys; joskus jopa tein kotipolttoisen Elvis-CD:n sillä biisijärjestyksellä, mitä muistin kaverini Rock’n’Roll Days-kasetilta.

    Erään toisen kaverini kanssa on ollut vuosikausia puheena Elvis-iltamat, että pitäisi se päivämäärä vaan etsiä almanakasta, kun ei sitä jaksa aina itsekseen höyrytä.

    • Mika sanoo:

      Nuo Liikasen viisut muistan minäkin jo reaaliajalta, joten heitän googlettamatta arvauksen, että vuosi pyöri tuolla 77-78 välillä.

      EDIT: Oho, vuosi oli jo -75. Miten noin vanhoja asioita muistaa? Luulin, että ihminen unohtaa aikuisena kaiken mitä on tapahtanut alle kolmekymppisenä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s