Luonteri Surf

Urbaanin, aidon ja turmeltuneen newyorkilaisen rockmusiikin vastakohta löytyy Juvalta,  53rd & 3rd:n antiteesi on Aamu maalla. Näin voisi äkkinäinen kuvitella. Tosiasiassa Ramones ja Luonteri Surf ovat aivan sitä samaa, pienin painotuseroin. Molemmat ovat rock.

Luonteri Surf. Persoonallista, sopivasti naiivia ramopoppia. Bändi, joka laulaa Massikoista, lehmistä, maanviljelyksestä. Ei järin mediaseksikästä, mutta tehokasta. Ja on se tosi rock, että bändi kieltäytyy festarikeikoista. Perusteluna: ”Kukas ne lehmät lypsäis.” Ison osan elämästäni landella viettäneenä en voi olla vaikuttumatta. Aamu maalla on lapsuus, menneisyys. ”Valvottiin aitassa koko yö, kuunneltiin Sladea. Aamuyöstä nukahdettiin, herättiin kun lehmät ammui, alkais olla lypsyaika.” Enää ei lehmät kesäaamuna ammu, vaikka tuossa vähän matkan päässä on suuri kolhoosi. Ei siellä kerkiä mölisemään turhia, kesäaikaan ei kukaan siellä edes nuku.

Ramopopin eräs hienous on upeat, usein minimalistiset tekstit. Ne eivät selitä, ne toteavat. Ne liikkuvat monesti elokuva- ja sarjakuvamaailmassa, yleensä humoristisesti. Ramopop on aikuisuuden pakoa, sitä samaa kuin mäkeä alas laskeminen, puulaakijalkapallo tai levyjen keräily. Luonteri Surf on genren vakavimmasta päästä, vaikka huumoriakin löytyy. ”Ymmärtääkseen mitään täytyy olla aika vanha, täytyy täyttää kolkyt vuotta, täytyy täyttää monta kertaa.” ”Älä aina lähde, vaan jää. Et oven takaa löydä enempää.” Eihän näin saa rokissa laulaa, pitää kuolla nuorena ja tärkeintä on lähteminen.

Mutta Luonteri laulaa, se laulaa mitä haluaa. Se laulaa, kun moottorisaha ei lähde käyntiin, se laulaa kun on tavattoman vahva olo, se tietää ettei onnellinen mies tee hyvää biisiä. Vaikka meininki on positiivista, on lähtökohta yleensä vitutus. Semmoista se on elämä täällä. Täällä maalla.

Luonteri Surfia kuunnellessa voi lukea Jari Marjalan kirjaa Yy-kaa-koo-nee: Ramopunk! Sen innoittamana vietin tämän päivän ramopopin parissa. Kirjassa käydään kattavasti läpi alan skene. Katso ainakin kuvat, jos et lukea jaksa. Etenkin kahdessa niistä tiivistyy Ramones-pohjaisen suomirokin hienous: Siinä, jossa  Rehtorit Heko & Reponen jr soittavat kitaroitaan selät vastakkain ja siinä jo legendaarisen maineen saavuttaneessa Chemo-hop -otoksessa, jossa tuolloin 70-luvun Vihanneksissa ja nyttemmin Silver Hawksissa ja Tappajatomaateissa kitaroiva Chemo lentää. Tätä se on, tätä Ne oli. Jos aiheeseen liittyvää kirjallisuutta haluaa lisää, on Leena Lehtolaisen Kun luulit unohtaneesi sopiva valinta.

By the way: Jos jollain pyörii nurkissa ylimääräiset kappaleet Rehtoreiden Millionääri- ja Hiljaa! -levyjä, niin kerro hinta.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista, Lukemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s