John Lennon – Rock’n’roll

Teeman Lennon-dokkarin innoittamana kaivoin pitkästä aikaa Rock’n’rollin hyllystä.  Todella pitkästä. Voi olla, että viimeksi kuuntelin sitä 80-luvulla. En pitänyt, vaikka ankara Beatles- ja Lennon-fani olinkin. Ja olen. Rock’n’rollin tapaisella coverlevyllä on suuremmat mahdollisuudet mennä pieleen, kuin onnistua. Rock’n’roll- ja soulklassikoiden versioinnit on lähes väistämättä tuomittu epäonnistumaan. Edes The Beatles ei siinä aina onnistunut. Ja esim. jytäbändien rock’n’roll-versiointi pitäisi lailla kieltää.

Nyt annoin Lennonin kadotetun viikonlopun aikaiselle albumille uuden mahdollisuuden. Levy alkaa Be-bob-a-lulalla. Kutakuinkin vaikein mahdollisin aloitus; kappale on niin yksinkertaisen korni, että kukaan ei ole pystynyt tulkitsemaan sitä niin kovalla fiiliksellä kuin Gene Vincent. Ei pysty Lennonkaan, mutta menevän luennan hän sai aikaan. Eihän tämä huono levy olekaan! Heti seuraava kappale on yhtä hankala, eli Ben E. Kingin alunperin esittämä Stand by me. En väitä, että Lennonin versio on parempi tai edes yhtä hyvä kuin se, mutta selkeästi levyn paras esitys kuitenkin. Lennon tekee kappaleesta oman raa’an näkemyksensä, onnistuen. Sama pätee koko levyyn, eli se on raaka, Lennonin näköinen ja siinä on onnistuttu säilyttämään originaalien henki. Ehkä ansio kuuluu Phil Spectorille.

Huonoimmasta päästä versioita ovat Do you want to dance, Sweet little sixteen ja Bring it on home to me. Ya yasta en pidä edes alkuperäisenä. Oikein mainioita luentoja ovat aiemmin mainitsemieni lisäksi Rip it up/Ready teddy (vaikka lähtökohtaisesti vihaan potpureita), You can’t catch me, Slippin’ and slidin’ ja Peggy Sue. Larry Williamsin Bony Moronie on myös mainio. Williams taisi olla Beatlesin eniten levyillään coveroima artisti (Bad boy, Slow down ja Dizzy miss Lizzy). You can’t catch me on tietysti se sama Chuck Berryn kappale, jonka plagioimisesta Lennonia syytettiin Come togetherin kohdalla. Jokseenkin naurettava syytös, kappaleissa ei ole muuta yhteistä, kuin silkkana kunnianosoituksena Berryä kohtaan lauletut ensimmäiset rivit.

Kovasti on Rock’n’roll parantunut vuosikymmenet hyllyssä maattuaan. Onhan minulla tietysti kuulo huonontunut sitten edellisen kuuntelun ja se vähäkin järki jäänyt matkan varrelle. Vaan eipähän tule ainakaan heittäydyttyä blogimerkinnöissä liian kriittiseksi, kun en kuule enkä ymmärrä.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s