Ollaan ihmisiksi – Rock-kupletti Juice Leskisestä

Kävin teatterissa viimeksi joskus neljännesvuosisata sitten. Ennakkoluuloni kyseistä taidemuotoa kohtaan ovat syvät. Teennäistä ylinäyttelyä, irvistelyä, huutamista, sekavia juonikuvioita. Nyt annoin periksi ja menin katsomaan Imatran kaupunginteatterin Juice Leskinen -aiheisen rockkupletin Ollaan ihmisiksi. Työpaikka maksoi, nääs. Hyvä kun menin. Viihdyin, oli kivaa. Niin vaikeaa kuin se onkin, on pakko myöntää olleeni taas kerran väärässä epäluuloineni. Nyt harmittaa, etten käynyt katsomassa saman puljun Badding- ja Elvis-näytelmiä.

Esityksen taiteellisesta tasosta en korvani ja järkeni massaviihteelle ynnä popmusiikille jo pienenä poikana menettäneenä osaa sanoa mitään. Oli rillumareita, oli kesäteatterimaista otetta ja niin pitää ollakin. Modernin synkät, monella tasolla toimivat psykologiset monologit elämän kurjuudesta, mielenterveyden ja parisuhteen murenemisesta ynnä astraaliolentojen kohtaamisesta ovat varmasti näytelmällisesti ja taiteellisesti laadukkaampia produktioita, mutta semmoista kukaan katsoa viitsi. Ja katsojia Imatran kaupunginteatteri ymmärtääkseni tarvitsee.

Leskisen tie lapsuudesta, pahennusta herättävästä porno-Juicesta aina kaiken kansan hyväksymäksi toivelaulukirja-artistiksi on kuvattu tiiviisti ja uskottavasti. Tiukasti lähdekirjallisuuteen pohjautuvasti. Ulla-Maija Järnstedt-Kauppinen oli etenkin Leskisen mummon roolissa loistava, molemmat päähenkilöt (Aki Honkatukia ja Marko Kurikka) mallinsa kaltaisia.

Musiikki on luonnollisesti kupletin pääosassa. Lauri Kuosan johtama bändi oli mainio. Soundit olivat hyvät, jopa harvinaisen tyylikkäät bassokuviot erottuivat selkeästi. Kun Mikko Alatalo (Heikki Pöyhiä) astui ensimmäistä kertaa lavalle Per Vers, runoilijan alkutahtien aikana, pelästyin: Miten näyttelijä suoriutuu noista kohtalaisen haastavista korkeuksista. Kyllä se suoriutui. Pöyhiä on entinen Twilightningin solisti, joten turhaan säikyin.

Jos nyt hakemalla haen jotain negatiivista sanottavaa, niin Pilvee, pilvee -renkutuksen tilalla olisi pitänyt olla samaan aiheeseen liittyvä Outoon valoon. Mutta onhan Pilvee, pilvee tietysti taattu yleisönnaurattaja, Outoon valoon sen sijaan hämärää progea.

Mutta voi että mua jurppii, kun lopussa pitää taputtaa, odotella että esiintyjät vielä kerran tulevat lavalle, sitten taas taputtaa, odotella uudelleen. Ihmeellistä venkoilua. Ainoastaan puolitoista promillea auttaisi kestämään nämä pakolliset kuviot. Toki tuon riesan ansiosta kuultiin mainio encore Kuopio tanssii ja soi, mutta silti. Ei muuta kuin ”tää oli tässä, kiitos ja goodbye, Elvis has left the building” ja meiksi olisi entistä tyytyväisempi. Mutta hyvä näinkin, menkää katsomaan. Jos saatte vielä lippuja.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Ollaan ihmisiksi – Rock-kupletti Juice Leskisestä

  1. Mika sanoo:

    Aargh, muisti teki tepposen ja käy tam tam: Kävinhän minä muutama vuosi sitten katsomassa saman teatterin esityksen Sound of music. Se oli ihan ookoo. Mutta koska se esitettiin kulttuurikeskuksessa eikä teatterilla, niin ei sitä lasketa…

  2. Mikko sanoo:

    Toivottavasti Pöyhiästä kuullaan vielä. Twilightning oli hieno bändi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s