The Hypnomen

Pekka Laine kuuluu siihen joukkoon levyarvostelijoita, joiden sanaan voi luottaa. Muita vastaavia vielä aktiivipalveluksessa olevia tulee mieleen lähinnä Jussi Niemi ja tietyin varauksin Pauli Kallio. Muitakin varmasti olisi, mutta alan olla vanha. En luota itseäni puolta nuorempien kloppien sanomisiin. Laineen tai Niemen antaessa Soundissa levylle täydet pisteet tutustun tuotteeseen lähes poikkeuksetta. Heillä on laaja kosketuspinta käsittelemiinsä aiheisiin ja he osaavat erottaa jyvät akanoista. Lisäksi he ovat musiikkidiggareita, eivät lähtökohtaisesti kriitikoita.

Pekka Laine on myös muusikko, The Hypnomenin primus motor. Hypnomen on Link Wray, Santana, Bo Hansson ja Erkki Ertama samassa paketissa, tajuntaalaajentavien nautintoaineiden vaikutuksen alaisena hotellin aulassa soittamassa. Hypnomenin hengenheimolaisia ovat Laika & the Cosmonauts, Aavikko, kokeellisempien aikojen Honey B. & the T-Bones ja Nieminen & Litmanen. Viimeksimainittu duo soittaa Hypnomenissakin, joten ei ihme. Hengenheimolaisia ne ovat siinä mielessä, että kaikki tekevät itsensänäköistä, groovea, perinteitä arvokkaasti hyväksikäyttävää uutta musiikkia.

Hypnomenin debyyttipitkäsoitto Supersonico oli rautalankaa helvetistä, saatanallista surfia. Hieman laajemman skaalan kitararäminään bändi siirtyi Watusilla. Miehistönvaihdosten myötä, etenkin Sami Niemisen tultua urkuihin, musiikki alkoi muotoutua urkuvetoiseksi ja latinalaishenkiseksi psykedelisgrooviksi loungeksi. Andromeda airport oli peruuttamaton askel siihen suuntaan ja lopulliseen kukoistukseensa tyyli puhkesi Dreaming of the new dawnilla.

Dreaming of the new dawn sopii rokkiluolaan, jatsiklubille, progeyhdistyksen vuosikokoukseen, Åke Blomqvistin tanssitunnille, kauppakeskushelvetin taustamuzakiksi, sambakarnevaaleihin ja television viihdemusikkigaalaan. Se liitelee kaukana jossain tiukkojen genrerajojen ulkopuolella, ollen tuttua mutta omanäköistään musiikkia. Edes rumpusoolo ei tylsistytä.

Nyt kun nuo täyspitkät alkavat olla kutakuinkin hallussa, joutuu vissiin metsästämään lyhyemmänkin tuotannon. So it goes.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s