Kiireisen viikon kuunteluja

Tosiaan, näitä pitäisi kuunnellakin. Pelkkä ostelu ei riitä. Tai no, miksei riittäisi, mutta kyllä äänilevyn olemukseen liittyy myös sen kuuntelu. Joku viisas on joskus yrittänyt selittää miten moiselta lätkältä saa neulalla raapimalla musiikkia ilmoille. En ymmärtänyt sanaakaan. En edes halua ymmärtää. Se on taikuutta, selittäkööt insinöörit mitä selittävät.

Jonkunlaista taikuutta tarvitsisin myös hyllytilan suhteen. Sitä ei enää ole. Ja liian katkeralta tuntuu raahata lisää kirjoja varastoon. Huomaisikohan rouva, jos laajentasin hyllystöä tuvan puolelle.

Tuoreimmista hankinnoista soittimeen ovat päätyneet The Electric Flagin A long time comin’ (1968, viehättävä soul-blues-jatsi -paketti, mukana mm. Mike Bloomfield ja Buddy Miles), Genesiksen Nursery cryme (1971, helposti kuunneltavaa perusprogea), U.D.O:n Faceless world (1990, Udo on The Mies ja pärjää omillaankin, vaikka Accept on aina Accept), Bo Hanssonin Magicians hat (eli alunperin Ur trollkarlens hat, 1974, ilmeisesti Tove Janssonin inspiroima nimi, oikein mainio levy, jonka löytäminen vinyyliformaatissa oli iloinen tapahtuma) ja Kansasin Masque (1975, häiritsevästä kannestaan huolimatta tasaisen varmaa aor-progea).

Lisäksi perheen kanssa reissussa soi autossa Agentsin uusin, Vesan Haajan kanssa tehty Go go, joka ei ensikuuleman perusteella vaikuttanut mitenkään erikoiselta. Toisaalta Jorma Kääriäinenkin tuntui aluksi vaisulta valinnalta Sorsakosken seuraajaksi ja vasta ajan myötä hyväksyin hänet aidoksi Agentiksi.

Viisivuotias poikani pyysi levykaupassa kysymään myyjältä onko Hevisaurusta saatavissa vinyylinä. Tämä näin vinkkinä levy-yhtiön suuntaan: Alle kouluikäisissä teillä on selkeä kohderyhmä rajoitetuille lp-painoksille ko. tuotteen suhteen…

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Kiireisen viikon kuunteluja

  1. Mikko sanoo:

    Olis kyllä hienoa, jos Hevisaurusta yms. lastenmusaa sais vinyylinä. Täytyypä kirpparilta koittaa haalia jotain legendaarisia 70-80-luvun lastenlevyjä mustana.

    P.S. U.D.O.:n Faceless World on yks kovimmista. Löytyy hyllystä sekä vinyylinä että kasettina. Hmmm… Mahtaiskohan eBaysta saada halvalla myös CD:nä…

    • Mika sanoo:

      Olen ostellut kakruille pari-kolme 80-luvun lastenlaulu-lp:tä. Kyllä ne niitä kuuntelevat ihan mielikseen, vaikka soundimaailma onkin perin… ööö… kahdeksankymmentälukuinen. Jotenkin luulen, että tiedostavat 70-luvun laulut menevät nykylapsilta vähän jo ohi.

      Toivottavasti (?) olen väärässä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s