Anonyymit addiktit – Tapaus Rautiainen

-Hei Mika!

-Hei.

-Siteeraan sinua syyskuulta: ”Jostain oudosta syystä olen jättänyt tarkemmin tutustumatta Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaukseen.”

-Niin?

-Kävin tutkimassa levyhyllyäsi. Siellä on seitsemän Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen levyä.

-Eeeeei, eikä ole, ei voi olla. Tai no. Osa niistä on cd-ep:itä, kai huomasit?

-Se ei ole tässä oleellista. Siellä on seitsemän Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen levyä, vaikka kuukausi sitten sanoit, ettet pidä bändistä.

-En minä niin sanonut. Sanoin, että lihava, saarnaavalla nuotilla huutava savolainen aiheutti reaaliaikana ennakkoluuloja bändiä kohtaan.

-Enää ei aiheuta?

-Ei. Rajaportin kuultuani tajusin, että bändi on kova ja Rautiainen ihan ykkösäijä.

-Ja koska Rajaportti oli hyvä, ostit sitten heti kuusi muuta bändin levyä?

-En minä niitä heti ostanut. Meni siinä pari-kolme viikkoa. Pitäähän asioista ottaa selvää, herra jestas.

-Et voinut ottaa selvää esim. Spotifyn kautta?

-Ei Spotifyssä ole Trio Niskalaukausta.

-Youtubesta?

-Ei se ole sama. Musiikki pitää kuunnella levyltä. Kaikki muu on korviketta.

-No mikä siinä Niskalaukauksessa oli niin erityistä, että piti ”melkein” koko tuotanto ostaa?

-Jaa-a, kulminaatiopiste taisi olla Rajaportin viimeinen biisi, Jäähyväiset. Salaa piti vähän nieleskellä ja pyyhkäistä silmäkulmaa, kun sen kuulin. Oli niin vaikuttava tekele.

-Niinpä niin. Ymmärtääkseni Trio Niskalaukaus on synkempää kuin synkin kotimainen iskelmä. Ei valon pilkahdustakaan missään, pelkkää tuskaa ja murhetta alusta loppuun.

-Ei se noinkaan ole. Teksteissä on paljon huumoria. ”Vaikka suku sammuu, ei sisu lopu. Aina on tehty mitä aiottu, vaikka katto on liian alhaalla ja köysi liian paksu.” Heh heh  heh. Eiks ole hauska, eikö? Tai Nyt on mies, sehän ihan täyttä huumoria. ”Aamuisin herätessäni evästän itseni päivään kertaamalla kaikki ne asiat, joissa olen elämässäni epäonnistunut.”

-Tuo kuulostaa ihan sinulta.

-Eeeeei, ei. Ei kai? Niin muuten tekee.

-Seitsemän levyä. Ovatko ne kaikki hyviä?

-Ei siellä yhtään täysin huonoa ole. Hävetkää! -ep on vielä aika Lyijykomppaniaa, mutta Lopunajan merkeillä bändi on jo löytänyt itsensä. Itku pitkästä ilosta -levyllä niiden synkkä jynkytys on juhlallisimmillaan; levy on todella omaleimainen, kova paketti. Kuilun partaalla -ep on välityö, mutta Rajaportti sitten omalla sarallaan täydellinen levy. Siinä on Niskalaukauksen tiukka junttaus onnistuttu yhdistämään sopivasti yleisöystävällisempiin biiseihin oivalla tavalla. Rajaportti on synkkä, ahdistava ja liikuttava, murheellista juhlaa koko kestonsa ajan. Viimeiseksi jäänyt cd Kylmä tila sen sijaan paljastaa kaikkensa jo antaneen yhtyeen ja levy voisi olla periaatteessa minkä tahansa metalliorkesterin tekele. Oma ääni ei kuulu niin hyvin kuin aiemmilla. Ei se huono ole silti. Rautiainen teki kuitenkin miehen työn pannessaan bändin pakettiin, vaikka olisi voinut jatkaa vastaavien levyjen tekemistä loputtomiin.

-Jaahas. Tuossa on vasta kuusi levyä. Mikä se seitsemäs on.

-Heh, no Tiernapojat.

-Tiernapojat? Olet ostanut joululaululevyn lokakuussa? Anna mun kaikki kestää.

-En minä sitä vielä kuunnellut ole. Muistan kyllä aikanaan telkkarista katsoneeni näiden esityksen siitä. Olin vähän pettynyt junttaversioon, koska Tiernapojat olisi toiminut täydellisesti kunnon sankarimetallieepoksena, jossa miekat vihuvat, päät putoilevat ja kitaristi tiluttaa varttitunnin salamannopeita sooloja.

-Et tykännyt, mutta ostit silti.

-Niin no. Joo. Olen nyt lähes kymmenen vuotta vanhempi, seestynyt keski-ikäinen.

-Sen verran jos voin suositella, niin älä kuuntele näitä levyjä ollessasi morkkiksessa. Esim. kappale Hiljaista kansivihkosta löytyvine kuvituksineen voi aiheuttaa lopullisia reaktioita.

-Samaa vaimokin sanoi, juu.

-Nyt sinulla on Trio Niskalaukauksen keskeinen tuotanto hyllyssäsi. Mitäs nyt?

-Jaa, pitäisi varmaan ostaa Rautiaisen soolotuotanto. Ja Jarkko Martikaisen soololevyt, kun nekin ovat jääneet hankkimatta YUP-diggailustani huolimatta. Lyijykomppanian löytäminen inhimillisellä hinnalla lienee hankalaa.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa, Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s