Blogikirjoittelun vaikeudesta

Voi ei! En ole päivittänyt blogiani. Kääk. Ja sitä luetaan ympäri maapalloa. Imatralla ja Kosovossa, niin. Ja lukijoita on paljon. Terveisiä vaan teille molemmille. Mitä hittoa minä nyt kirjoittaisin?

Hmm. Pitäisikö herättää henkiin Levyhyllyn syövereistä -sarja? Joo, kassellaan, hmm. Hei! Deep Purplen Bananas, tästä en ole kirjoittanut ja on hieno levy. ”Purplen ensimmäisen puoliajan neljäs inkarnaatio hajosi -76, kokoonpano nro. 2 teki comebackin -84 ja vuonna 2011 on menossa kokoonpano n. nro. 8, eli 2. jälkeen Blackmoren. Tuoreimman kokoonpanon ensimmäinen albumi oli mainiota aikuisrokkia sisältävä Bananas vuodelta 2003. Tuolloin Jon Lordin korvasi Don Airey. On hämmentävää miten vähän Lordin puute Bananasiin vaikuttaa, kyseessä on parasta Purplea sitten Perfect strangersin.”

Ei. Ei ei ei. Ei toimi. Ketään kiinnosta. Mitä tässä nyt. Teenkö katsauksen viimeaikojen hankintoihin. Juu:  ”The Gary Moore Bandin Grinding stonen voinee laskea Mooren ensimmäiseksi soololevyksi. Se on yhdistelmä Wishbone Ashia, Santanaa, progea, bluesia. Hyvin vähän mitään hevirokiksi luokiteltavaa.” Ääh, samanlainen hämy kuin Purple, näitä jaksa. Sen kuolemastakin on jo useampi kvartaali, kukaan muista. Miten on mahdollista, että hyllyssäni on kaikki Mooren soolo-lp:t vuoteen -90 asti? Hämmentävää, en ole edes mikään erityinen diggari.

Nugentin Double live gonzo? Ei, se on sitä samaa ja saan viherpiipertäjät kimpuuni, jos taas otan äijän esiin. Kraftwerk? Minä näin hienosta musiikista mitään osaa sanoa. The James Gangista voisin kirjoittaa, mutta kai se pitää kuunnella ensin kokonaan. Tai no, mitäs noita kuuntelemaan. Kunhan horisee jotain. Rod Argent? Se oli kyllä kehno se levy, eikä yhtään kiinnosta haukkua mitään. Negaatiota on muutenkin liikaa liikenteessä. Muista enää mitä olen ostanut, pahus.

Ei tule mitään. Ei pitäisi edes yrittää. Jos jotain kirjastojuttua? Hei, Teemu Kaskinen kävi eilen pitämässä luentoa työpaikalla! Se avasi näkemään ihan uudella tavalla Norsu tulee- ja Norsun vuosi -dekkarit. Toivottavasti ainakin kaikki eteläkarjalaiset lukevat ne. Muutkin, tietysti. Ja oli kaikin puolin hieno luento. Mutta ei, en minä voi siitä kirjoittaa. Oli liian fiksu mies, jos se vaikka pani meitä kuulijoita alta lipan. Mistä näistä tietää, älyköistä. Mutta oli silti mainio tilaisuus.

Jos urputtaisin sosiaalisen median turhuudesta? Se on asiaa: ”Jos haluat menestystä, ystäviä ja arvovaltaa, niin älä pidä blogia, älä mene Facebookiin. On viileää pysyä salaperäisenä, heittää silloin tällöin sopivan halveksiva kommentti nykyajan hapatuksia vastaan ja korkeintaan esittää pienessä piirissä eriävä mielipide kehnon blogikirjoittajan vääristä mielipiteistä.” Turhaa, aivan turhaa. Näitä kukaan lue kuitenkaan. Paitsi te kaksi siellä. Saanko lähettää terveisiä?

Jo tulee huonoja ideoita. Jos hävitän koko blogin, tuikkaan sen bittiavaruuteen. Eiku herueka! Nyt keksin! Kirjoitan siitä, miten vaikeaa on kirjoittaa blogia. Voin kasata kaikki keskenjääneet merkinnät yhteen ja kaikki -molemmat- lukijat luulevat, että oikeasti pähkäilen mistä kirjoittaisin. Lois-ta-vaa. Loistavaa ja helppoa.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Blogikirjoittelun vaikeudesta

  1. se imatralainen lukija sanoo:

    Kaikki keinot on sallittuja, huilaaminenkin on. Lopettaminen ei.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s