Rattoisampaa työmatkaa

Työmatkani muuttui entistä miellyttävämmäksi. Sen varrelle nousi uusi divari. Tai no, varrelle ja varrelle. Laajasti ottaen näin. Avattiin eilen, tänään tein ensivierailun. Musiikkipuolen tarjonta ei vielä ollut kaksista, mutta jotain kuitenkin. Cd-formaatissa löytyi Tortilla Flatia, Ramonesia, Iommia, Mark Knopfleria, Kula Shakeria, Trio Niskalaukausta ja Hypnomenia. Lp-läjästä ainoa poimimisen arvoinen oli Harry Nilsson. Kun näihin lisätään vielä työtoverilta ”ostamani” Knopflerin ja Chet Atkinsin yhteislevy, niin voinen puhua ihan kelvollisesta levypäivästä.

Kuuntelemaan ehdin jo osan. Hypnomenin Seasons of the mind mini-cd (2005) on vallan mainio. Ja yllättävä. Yllättävä siksi, että aiemmin hyllystäni löytyi ainoastaan Super sonico vuodelta -96 ja se on garagehäröilyä, häiriintynyttä Link Wrayta tai jotain. Seasons of the mind sen sijaan on groovaavaa latinoviihdettä; Hypnomen goes Santana, Autumn voisi olla suoraan Abraxasilta. Hieno levy, hieno, kunnon vääntöä. Täytyy hommata bändin muukin tuotano.

Kula Shaker oli jonkinlainen puolentoista hitin ihme ysäriltä. Bändi oli vähän niinkos hippijäänne oman aikansa brittipop-vaikuttein ja purkkaversio Kingston Wallista. Suurin hitti sille tuli Joe Southin Hushista, jonka kuuluisimman luennan teki Deep Purple. Sekin teki sen kahdesti, -68 ja -88. Kula Shaker -97, joten tältä K -nimiseltä levyltä (1996) sitä ei löydy. Sen sijaan tältä löytyy Tattva ja Govinda, joiden muistelen soineen MTV:llä reaaliaikana paljon. Ihan kiva levy, ei tällä mikä. Ihmettelen oikeastaan etten ostanut tätä jo 15 vuotta sitten.

Vaan iloisin yllätys oli yllättävin: Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen Rajaportti (2002). Olenhan minä bändin biisejä kuullut ja niistä tykännytkin, mutta jostain oudosta ennakkoluulosta johtuen tarkempi tutustuminen on jäänyt tekemättä. Olen diggaillut Rautiaisen mediapersoonaa kovasti, olen lukenut bändistä kirjoitetun kirjan, olen synkkä kuin Trio Niskalaukauksen tekstit. Silti olen ollut ennakkoluuloinen ja jättänyt levyt ostamatta. Kuuntelin Rajaportin tänään kahteen kertaan ja tilasin sen jälkeen Lopunajan merkit, Itkun pitkästä ilosta ja Kylmän tilan. Trio Niskalaukaus on heviversio Elämän valttikorteista, Viikonloppuisästä ja Kulkuriveljeni Janista. Ikäiselleni jo äidinmaidosta imettyä slaavilaista melankoliaa, siis. Rajaportti sisältää musiikkia, jota ei kannata kuunnella morkkiksessa. Jos niin tekee niin aukeaa ranteet. Etkö usko? Kuuntele Jäähyväiset.

Mitä opimme tästä? Levyjen ostaminen lisää levyjen ostamista.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Rattoisampaa työmatkaa

  1. kaikkien kaveri sanoo:

    Juku, Tommy Iommi? Olen kuullut nimen kotona useastikin, Ihan must. Eikä Knofleriakaan voi jättää väliin, jos yhtään järjissään on.

    • Mika sanoo:

      Tommy Iommi? Lie Tonyn kauan kadoksissa ollut velipoika. ”Kaikkien kaveri” voisi muuten tykätä tuosta levystä, se kun on tietyistä sabbathmaisuuksistaan huolimatta perin modernia metallia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s