Humble Pie ja Peter Green

Olen aina suhtautunut epäilevästi Peter Framptoniin, kiitos Mark Shipperin kirjan Paperback writer. Tuossa fiktiivisessä Beatles-historiikissa yhtyeen 70-luvun lopulla tekemän comebackin antikliimaksi on joutuminen Framptonin lämmittelybändiksi. Törkeää. Onneksi en ole pitkävihainen ihminen. Jo nyt vajaa 30 vuotta kirjan ensilukemisen jälkeen annoin Framptonille anteeksi ja ostin Humble Pien tuplaliven Performances – Rockin’ the Fillmore (1971).

Bändi oli minulle ennestään ainoastaan nimenä tuttu, mutta biisilistaa selailemalla arvasin mitä tuleman pitää: Bluespohjaista ankaraa jytää, pitkiä jammailuja. Olin oikeassa. Levyn biisilista on kuin The Allman Brothersilta, musiikki kuin Creamilta tai Mountainilta. Onneksi pitkät biisit ovat mielenkiintoisempia kuin Creamin livelevyjen vastaavat, mutta silti herää kysymys tarvitseeko kukaan oikeasti parinkymmenen minuutin jamitteluja, joiden runkona oleva bluesstandardi hävitetään näkyvistä jo hyvissä ajoin ja keskitytään oleelliseen, eli sooloiluun. Humble Pien jamittelu kestää kuitenkin kuuntelua. Jännite säilyy eikä homma mene pelkäksi taitojen esittelyksi.

Näin raskaan paketin jälkeen päätin lepuuttaa korviani rauhallisella bluesilla ja kaivoin hyllystäni Peter Greenin Little dreamerin (1980). No, kyllähän tällä rauhoittuu. Musiikki on aor-bluesia kevytfunkahtavan viihdesoulisti. Green oli tuolloin varmaan aika tokkurassa, kemiallisesti rauhoitettu. Näin voi päätellä lauluäänestä, joka on kuin krapulaisen  Claptonin ja nukahtamaisillaan olevan Dylanin yhdistelmä. Kuulostaa inhimillisen hauraalta. Greenin pienimuotoinen kitarointi on hienoa. Claptonin viihteellisempi puoli tästä levystä väistämättä tulee mieleen. Minua häiritsee jonkun verran basson dominoiva funkitus, muuten levy on vallan leppoisaa kuunneltavaa. Nimibiisissä on selkeitä kaikuja Albatrossista.

Kaksi levyä, samat juuret, aivan eri fiilikset. Blues on kaiken alku ja loppu.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s