Hankintakatsausta vaihteeksi

Ei onnistunut pidättäytyminen tammikuuhun asti. Sattui eteen nippu hyviä ja halpoja -valitettavasti myös muutama ei niin halpa- äänilevyjä. Rikollistahan se olisi jättää ne kaupan laariin pölyyntymään. Pikakatsaus niihin, jotka olen ehtinyt kuuntelmaan.

On huutava vääryys, että Uriah Heepin Abominog (1982) ei menesty maailman kauheimmat levynkannet -kilpailuissa. Palkintosijoilla pitäisi olla. Bändin debyytti sentään joskus saa mainintoja kyseisissä kilpailuissa. Jos minulle olisi soitettu sokkona tätä levyä en olisi ikinä tajunnut kyseessä olevan Uriah Heep. Kasariheviä, diskomaustetta. Ihan hyvä tämä on, mutta ei tässä ole jälkeäkään siitä halveksitusta hämybändistä, joka Heep 70-luvun alkupuoliskolla oli. Hetkittäin levy maistuu samalta kuin Blackfootin vuotta tuoreempi Siogo. Sinänsä huvittavaa, sillä tuolla levyllä soittaa Heepin entinen kosketinsoittaja Ken Hensley.

Pete Townsendin soololevy Who came first (1972) on mukavaa kuunneltavaa. Mukavaa, vaikka ei mitään maatamullistavaa. Tunnistettavaa kitarointia, aika tommymaisia biisejä. Tai yleensä whomaisia, tietenkin. Myös itse pääbändi on levyttänyt pari levyn biiseistä.

The Piratesin Skull wars (1978) on The Piratesia. Se riittää kuvaukseksi niille, jotka asian tuntevat. Mick Green on hieno, hieno kitaristi, joka ansaitsee vähintään saman arvostuksen kuin Wilko Johnson. Tanya Tuckerin Tear me apart (1979) ei ole kantria, vaikka Tucker kantrilla uransa aloittikin. Rockmusiikkia aikuiseen makuun tämä on. Ei huono, mutta kantria jäin kaipaamaan. Aerosmithin Rocks (1976) kuuluu varmaan bändin parhaimmistoon. Kunnon vääntöä.

Mainosmusiikkikin voi olla hyvää, tiesittekös sen. No, on ehkä liioittelua pitää Sakari Kukko & Piirpauken Kirkastusta (1981) mainosmusiikkina, vaikka se onkin Iittalan näkyvästi sponsoroima ja Iittalan tilauksesta tehty. Hieno levy yhtä kaikki. Sakari Kukon on pakko olla nero, koska hän tekee ”vaikeasta taidemusiikista” sellaista, että jopa kaltaiseni umpijuntti diggaa siitä ihan täysiä.

Jahas, mitäs vielä jäi tästä satsista tulevia koitoksia varten. Ainakin Yes, Humble Pie, Rush ja Nazareth. Kaikki tuollaisia moderneja, trendikkäitä indienimiä.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Hankintakatsausta vaihteeksi

  1. StJerky sanoo:

    Älähän nyt. Ostin Abominogin ihan kannen takia 1982. Ja siitä alkoi tutustuminen vanhoihin parempiin levyihin. Ensimmäiseksi toki ”Innocent Victim” (myös laadukkaan kannen takia).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s