Kingdom Come ja Bonham

Gary Moore ja Ozzy Osbourne tekivät -89 hauskan Led clones -kappaleen, lähinnä kai Whitesnaken In the still of the nightin ja Kingdom Comen innoittamana. Jenkkityyliseen heviin bluespohjaisen jytän sijaan siirtynyt David Coverdale yhtyeineen aiheutti sekä kappaleellaan että sen videolla ärtymystä zeppelinmäisyyksillään ja Kingdom Comea pidettiin suorastaan plagiaattina.

Kingdom Comen debyytti-lp ilmestyi -88. Onko se pilkkalaulun arvoinen? On ja ei. Levyllä on kymmenen kappaletta, neljä niistä Zeppelin-pastisseja: What love can be (Since I’ve been loving you), 17 (When the levee breaks, jos vähän käyttää mielikuvitusta), Get it on (Kashmir) ja Loving you (kuin suoraan III:lta). Kuulijasta riippuen joko mainiota biisejä tai törkeitä kopioita. Loput kappaleet ovat mallikelpoista kasariheviä ihan parhaasta päästä. Zeppelin-vaikutteista toki. Laulaja Lenny Wolfin ääni on niin yksi yhteen Robert Plantin kanssa, että silloin kun bändi ei kuulosta Zeppeliniltä se kuulostaa Plantin soolotuotannolta. Jos näistä ”vioista” pääsee yli, voi rauhassa kuunnella yhtä komeimmista aikansa hevilevyistä.

Kingdom Come tekee samaa mitä Zeppelin teki, eikä edes yhtä härskisti. Jimmy Page ja kumppanit panivat surutta omiin nimiinsä vanhojen bluesmiesten ja -naisten tekeleitä (esim. juuri When the levee breaks). Ja ihan sitä samaa tekivät ne vanhat bluesmiehet ja -naiset vielä vanhemmilta bluesmiehiltä ja -naisilta. Voiko sitä loppujen lopuksi pitää hirmuisen suurena syntinä, koska tämä varastaminen/kierrättäminen/vaikutteiden ottaminen on antanut meille Robert Johnsonin ja Willie Dixonin ja Led Zeppelinin ja Kingdom Comen ja loputtomiin jne.

Toinen Zeppelinin kuuloinen heviorkesteri samoilta ajoilta on Bonham. Ei ihme, onhan yhtyeellä sukurasitteena rumpalinsa Jason Bonhamin nimi. Nokkelimmat jo arvaavat, että kyseessä on Johnin poika. Orkesteri ottaa löysät pois heti The disregard of timekeeping -lp:n (-89) alkajaisiksi ja kevyen progesuhinaintron jälkeen kolme ensimmäistä biisiä ovat silkkaa myöhempien aikojen Zeppeliniä. Sen jälkeen materiaali muuttuu omemmaksi. Ei välttämättä sen kiinnostavammaksi. Silti levy on oikein hyvä ja kuuluu Kingdom Comen debyytin ohella aikansa kärkikastiin alallaan. Laulaja on tässäkin Plantin kuuloinen, musiikki heviä mukavin bluesmaustein. On siellä pari kevyempääkin kappaletta mukana. Vainoharhaisimmat saattavat löytää kansikuvastakin zeppeliiniä.

Kingdom Come ja Bonham. Ihan hyviä levyjä molemmat. Jos kerran varastaa, kannattaa varastaa parhailta.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s