Fiktiivinen keskustelu lainastossa

Päivää.

-No hyvää päivää.

-Ilmoja on pidellyt.

-Semmoinen tapahan niillä on ilmoilla.

-Kovasti on selkää kolottanut.

-Jaahas, mikäs selällä?

-Vanha vaiva, vanha vaiva. Ei tiedä lääkärit mikä on. Oikein ei pilkillä pysty istumaan, kuuttakaan tuntia kerralla.

-Vai niin. Se on ikävää. Kylmähän se on jäällä, on se.

-Ei siellä ole, hyvät on turkishaalarit. Silti kolottaa. Ei tiedä lääkärit mikä on. Spetsialistille pitäis lähete saada, puukkoa. Puukkoa se tarvitsee. Selkä.

-Lukemista ei selkä estä, onneksi.

-Ei estä, ei. Lukemista. Pilkillä kolottaa.

-Jos sitten pilkkimisen sijaan joku kirja teille lainattaisiin?

-Kyllä kyllä, eilenkin kaksi kiloa ahvenia. Isoja olivat, isoja kuin mitkä.

-Jos vaikka erätarinoita, jotain kalastusaiheista?

-Niitä on kovia kirurkeja, semmoiselle pitäis päästä. Jaksais sitten istua pilkillä, ei niin kolottaisi.

-Kyllä kyllä. Mitenkä sen lukemisen laita, olisiko mitä niinkus mielessä?

-Jaa niin, lukemista. Tosiaan, kyllä kyllä.

-Nii-in, täällä kirjastossa kun nyt ollaan. Täältä sitä löytyisi, lukemista.

-Onkohan teillä sitä kirjaa. Sitä sitä. Mikä se nyt oli. En nyt muista nimeä. Onko teillä sitä?

-En nyt äkkiseltään ole ihan varma. Muistatteko kuka sen on kirjoittanut?

-Joo, se on se… Se se se. No kyllä te tiedätte, se kuuluisa. En nyt muista nimeä. Kyllä te sen tiedätte.

-Ihan vielä näillä koordinaateilla en pysty sanomaan. Oliko se tietokirja vai romaani?

-Tietokirja se oli. Eiku romaani se sittenkin oli, juu, romaani.

-Muistatteko oliko mies- vai naiskirjailija.

-Kyllä se nainen oli. Oli se, vai oliko? Oli se nainen! Se oli vähän aikaa sitten aamu-tv:ssä se kirjailija.

-Jaaha, jaaha, joku aika tunnettu sitten.

-Pilkillä ei ole kyllä se kirjailija käynyt, ei ole. Oli sen näköinen, että ei turkishaalarit sovinnolla päälle mene. Ei.

-Eli ei taida sitten ainakaan eräkirja olla.

-Se oli vihreä se kirja. Vihreät kannet siinä oli. Että sillä tavalla luontohenkinen oli, heh heh juu.

-Jaa-a, vihreät kannet, naiskirjailija, kuuluisa. Hmm. Suomalainen ilmeisesti siis.

-Ei se ollut suomalainen, hurri se oli. Hurri. Eiku venäläinen se oli, juu venäläinen.

-Viime viikolla aamu-tv:ssä, joo. Eli se on ihan uutuuskirja varmaan?

-Joo, ihan uutuus, vasta oli tv:ssä.

-Muistatteko mistä se kirja kertoo?

-En minä sitä voi tietää, en ole lukenut sitä. Hölömö. En kai minä olisi sitä kyselemässä, jos olisin sen jo lukenut.

-Niin juu, ette tietenkään. Mutta kertoiko tämän venäläinen nainen aamu-tv:ssä viime viikolla jotain siitä kirjasta?

-Kertoi kyllä. Sitä vartenhan sitä haastateltiin. Kyllä naisetkin käy pilkillä, ei siinä mitä. Mutta ei tämä, ei varmasti tämä nainen istu kuutta tuntia kolmenkymmenen asteen pakkasessa, ei. Ei niissä vetimissä.

-No mistä se kertoo? Se kirja.

-Naisista. Naisista se kertoo. Miksi sitä ei ole teillä hyllyssä? Pitäisi olla, se on kuuluisa kirja.

-Jos se on uutuuskirja, niin siitä on varmaan varausjono.

-Höh. Jo nyt on. Minä kuulkaa maksan veroja, ei pitäisi joutua jonottamaan. Ei jouda jonottamaan, hyvät on pilkkikelit. Kyllä minä veroni maksanut olen.

-Ne on monesti suosittuja ne kirjat, joiden tekijää aamutelevisiossa haastatellaan. Siksi niitä voi joutua vähän jonottamaan.

-Hei, ei se ollutkaan vihreä se kirjan kansi. Violetti se oli.

-Että violetti kansi. Pieni hetki. Käynpä tuolla hyllyllä.

-Mikäs siinä, kerkiän minä sen verran tässä vielä odottelemaan.

-Tässä on tämä Sofi Oksasen Puhdistus. Tämä se taisi olla se kirja.

-No justiinsa. Sitähän minä sanoin, että Oksanen. On se hyvä kun on nuo tietokoneet ja härvelit, kaikki se tietää. Vaan kovin on paksu, on. Pientä tekstiä.

-Onhan tämä. Meillä on se kyllä äänikirjana myös.

-En minä semmoisia, ei ole äänikirjasoittimia, ei. Radiota kuuntelen. En minä tuota ota. Minä menen pilkille. Näkemiin.

-Näkemiin.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kirjasto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Fiktiivinen keskustelu lainastossa

  1. nimim. Kirjansivusta seurannut sanoo:

    Jaahas, mikähän osa tässä on fiktiivistä? Inhorealismia, luulen ma.

  2. Erja sanoo:

    Heh, fiktiota tai ei, ihan tuttua on.

    Paitsi, että joskus täti ei hae hyllystä mitään kun ei kerta kaikkiaan käsitä, mitä sieltä pitäisi hakea. Sitten se pahoittelee kamalasti ja kieputtelee sanansa niin ovelasti, että asiakas poistuu paikalta kuitenkin suht tyytyväisenä. Välillä se täti on episodin jälkeen tosi tyytyväinen tähän ammattitaitoonsa, välillä se miettii, että onks mun pakko?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s