Vesa-Matti Loiri – 4+20

Minun ikäiselleni Vesa-Matti Loiri on aina ensiksi Uuno Turhapuro. Sen jälkeen euroviisuedustaja. Sitten kaikkea sitä muuta mitä Loiri on. Sitä on paljon. Tainnut olla hippikin. Niin voi kuvitella ainakin jonkinsortin pössyttelylevyn mainetta kantavasta progejatsipläjäyksestä 4+20, vuodelta -71. En ennen tämänvuotista uudelleenjulkaisua tiennyt moista levyä olevankaan. Spotifysta tapahtuneen koekuuntelun perusteella se oli sen verran mielenkiintoinen, että hyllyyn piti saada. Ennestään siellä ei Loirilta olekaan kuin vähän Leinoa ja Merikantoa.

Levyn aloittava nimibiisi 4+20 (Session 1. A) löytyy alunperin Crosby, Stills, Nash & Youngin vuotta aiemmin ilmestyneeltä Déjà vu -albumilta. Kappale onkin rockmainen, huilu sekä yleinen tunnelma tuo mieleen Jethro Tullin. Seuraava kappale Turkish coffee on jo täyttä jatsia. En tunne alaa järin hyvin, mutta etenkin Hasse Wallin kitara tuo mieleen Bitches brewn. Sekin ilmestyi -70, joten ajan hermolla Loiri kumppaneineen oli. Ehkä levyn paras kappale. Anttilan keväthuumaus on ihan ookoo, mutta aika tarpeeton vetäisy tälle levylle. Sanoisinko että liian tavallinen, liian selkeä, ei hämy. Candle dance onneksi jatkaa hämärämmästi.

B-puolen aloituskappale Carnavalito & Condor pasa tuo mieleen panhuilulla klassikoita -viihdemuzakin ynnä kadunkulmia aikanaan terrorisoineet macchupicchu -tyyppiset inkajengit. Ei siis levyn parhaimmistoa. Kyllä sen silti vielä kestää, toisin kuin pikkuoravien äänellä esitetyn Mummon kaappikellon. Sen täytyy olla mukana vain siksi, että Loiri on halunnut muistuttaa olevansa myös telkkarissa kaatuileva pelle. Nimibiisin jatko-osa 4+20 (Session 2) on silkkaa hämyjazzkilkutusta, reippaasti kaltaiseni välimallin sällin ymmärryksen tuolla puolen. Mutta Coming home baby on Turkish coffeen ohella levyn parasta antia, loistavasti kulkevaa jatsijytää. Itkevän huilun mukanaolo ei häiritse. Sopii hyvin  yleistunnelmaan. Vaikka on nykykatsannon mukaan ns. perusloiria. Levyn päättävä 4+20 (Session 1. B) on jatkoa aloitukselle ja sopivan helppo lopetus.

Mitä tästä nyt amatööri sanoisi. Pari-kolme aivan loistavaa biisiä, pari kehnoa, loput hyviä. Uusintapainos-lp on kaikin puolin komea paketti. Plussan puolella ankarasti, siis. Järjettömän lahjakas kaveri se on, Loiri. Vai oliko Mauri Kunnas sittenkin oikeassa, kun aikanaan Nyrok Cityssa epäili kaiken tämän daideilun olevan vain Speden keksimä juoni kylddyyriväen arvostuksen saamiseksi…

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s