Loma-ahistuksen kulminaatiopiste: Graveyard – Hisingen blues

Loma. Kun peruskunnoltaan rapistumaan päässyt neljäkymppinen mies vahtii kaksi vuorokautta kahta alle kouluikäistä tenavaa pallomeressä ja huvipuistossa, talsii kolmannen päivän Korkeasaarta ristiin rastiin ja pääsee vasta sen jälkeen levykauppaan tietäen, että joutuu seuraavana päivänä Heurekaan, on henkinen vireystila jossain absoluuttisen nollapisteen kieppeillä. Kun näiden koettelemuksien jälkeen juoksin läpi Hippie Shake Recordsin, Black&Whiten, Music Hunterin ja Keltaisen Jäänsärkijän oli tuloksena ahistusta, muistinmenetystä ja orastavaa paniikkihäiriötä. Fennicaan en valitettavasti edes päässyt, koska loppui kunto ja aika.

Siitä huolimatta levyhyllyni turposi jonniin verran. Lisäksi vielä hyvä ystäväni toi lähes kotiinkuljetuksella pari kassillista hyllyntäytettä. Halavalla. Että on tässä taas. Sanoin lomarahoille hyvästit ennen kuin ne tilille kilahtavat. Levyjen määriin ja laatuihin palaan myöhemmin.

Mutta nyt asiaan. Harvoin ostan törkeän kalliita ja törkeän värisiä vinyylilevyjä. Ahistuksen ja väsymystilan kriittisessä pisteessä sekin onnistuu: Kello oli viimeisenä reissupäivänä yli 18 ja olin edelleen Helsingin keskustassa. Keltaisen Jäänsärkijän ovi oli auki. Jotain oli vielä saatava. Jouduin hätäpäissäni ruotsalaisen Graveyardin ja sen tuoreen lp:n Hisingen bluesin uhriksi. Onneksi jouduin. Levy on meinaan loistava.

Luin joskus arvostelun jostain Graveyardin albumista. Kuuntelin jopa Spotifysta jonkun biisin. Innostuin. Enkä turhaan. Hisingen blues on perinnetietoista riffirokkia, kaikessa hämyydessään vallan omaperäinen. En keksi vertailukohtia. Black Sabbathin synkkyys yhdistettynä hippimusiikin ilmavuuteen ja scandinavian action rockin energisyyteen lievin Led Zeppelin -kai’uin voisi olla sopiva genremäärity. Se ei tosin kerro kaikkea. Mukaan pitää saada myös alkuaikojen Pink Floydin psykedelia ja parhaimpien lännenelokuvien tunnusmelodiat, Stooges ja MC5 ja vaikka mitä. Hämymusaa parhaasta päästä, siis. Se riittää minulle. Jos jotain epäilyksiä levyä ensimmäistä kertaa kuunnellessa oli, niin viimeistään päätösbiisin The sirenin aikana viimeisinkin kyynisyys ja epäilys haihtui.

Graveyardista tulee väkisin mieleen Wolfmother; retrorock -määritelmältä ei voi välttyä. Aussipoikien Wolfmother kuulostaa kuitenkin kaikessa taidokkuudessaan sofistikoituneemmalta svenskivirkaveljiinsä verrattuna. Wolfmother on loistava, mutta jopa siihen verrattuna Graveyardin musiikki jotenkin eri tavalla elää. Yksi biiseistä on nimeltään Ungreatful are the Dead ja sen voi nähdä kunnianosoituksena Grateful Deadin suuntaan. Nimenomaan se bändi jos mikä onnistui soittamaan vapaata ja elävää musiikkia.

Uncomfortably numb kumartaa luonnollisesti Pink Floydin suuntaan, vaikka Graveyardin musiikki on enemmän kallellaan Syd Barretin kuin Roger Watersin suuntaan. Black Sabbath vertailut taasen johtuvat paljon paitsi iommimaisista riffeistä myös siitä, että bändi toimii kuin Bill Wardin rummutus; junnaavassa yksinkertaisuudessaan elävää ja svengaavaa. Jatsia?

Loppujen lopuksi ihan yks hailee mitä nimiä Graveyardin yhteydessä pudottelee ja mitä genremäärityksiä keksii. Pääasia on, että tämä on just sitä hämymusaa josta meiksi diggaa. Ja vaikka en olekaan mikään formaattiuskovainen, niin jos mitä niin tätä musiikkia tulee kuunnella vinyylimuodossa. Tai livenä.

Oli miten oli: Loma jatkuu, loma.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Loma-ahistuksen kulminaatiopiste: Graveyard – Hisingen blues

  1. Mikko sanoo:

    Ehdottomasti vuoden kovin levy. Ainakin toistaiseksi.

  2. emmie musiikista mitään ymmärrä, mut mie sujuvasti kuuntelen sanoo:

    Hyvin vinkattu: tilasinpa levyn itsellenikin ja ehdin jo laittaa soitimeen, eikun soittimeen. Eikä siinä suinkaan kaikki – sunnuntaina menen Pohjanmaalle katsomaan ja kuulemaan – l i v e nä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s