Sparks, John Sebastian ja Harry Nilsson

Tämänkertaisessa heräteostoskatsauksessani olen taantunut 70-luvun puoliväliin. Tuohon pelottavaan ETYKin, peruskoulu-uudistuksen, progressiivisen rokin, Idi Aminin ja muiden veitikoiden aikakauteen. Itseäni kiinnosti tosin noihin aikoihin lähinnä pikkuautot, polkupyöräilyn opetteleminen ja sammakonkutu.

Sparksin Indescreetistä (1975) tulee mieleen Beatlesin hassuttelubiisit tosissaan ottanut Meat Loaf esittämässä Sladea. Eli hieman hämmentävä levy, johon on vaikea suhtautua vakavasti. Liekö tarviskaan.

Lovin’ Spoonfulista ja Woodstock -elokuvasta tuttu John Sebastian ammentaa Welcome backilla (1976) tapansa mukaan amerikkalaisesta perinnemusiikista. Kantria, bluesia, soulia. Maustettuna discoreggaella ja silkalla viihteellä. Hyvän mielen levy. En tosin mahda mitään sille, että Sebastianin myhäilevässä olemuksessa on jotain ärsyttävää. Lienee liika elämänmyönteisyys ja yltiöpositiivisuus, joka nostaa karvani pystyyn. Hienoja kappaleita hän on kuitenkin tehnyt niin soolona kuin Lovin’ Spoonfulissakin. Welcome back on ihan mainio levy. Kuuntele vaikka I needed her most when I told her to go, jos et usko.

Harry Nilssonin Pussy cats (1974) kuulostaa vähemmän yllätyksellisesti John Lennonin soololevyiltä. Vähemmän yllätyksellisesti siksi, että Lennon on tuottanut albumin, hänen nimensä ja naamansa on levyn etukannessa ja koko hoito on levytetty Lennonin kuuluisan ”kadotetun viikonlopun” aikana. Lisäksi Nilssonin lauluääni kuulostaa välillä aivan Lennonilta. Ringo Starr on levyllä mukana, samoin Beatles-yhteyksistäkin tuttu Klaus Voormann. Puolet kappaleista on covereita, eli ilmeisesti levy on tehty hauskanpitomielessä, puolihuolimattomasti. Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta enimmäkseen helppoa kuunneltavaa. A-puoli on selkeästi parempi kuin B. Peruskauraa.

Jokohan seuraavaksi siirtyisin 60-luvulle vai tekisinkö paluun kasarille. Hmm, miksen jopa kuuntelisi välillä jotain uutta musiikkia! Hurjaa. Extremesceneä.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Sparks, John Sebastian ja Harry Nilsson

  1. Everybody's talking at me sanoo:

    Sparks: Jess! Nilsson: Jess! Aikoinaan tykkäsin kummastakin, Nilssonista tykkään vieläkin :)

    • Mika sanoo:

      Oho. Sparks oli minulle ennestään ainoastaan hämärästi nimenä tuttu.

      • Everybody's talking at me sanoo:

        Sparks & Rita Mitsouko: Singing in the shower… sitä myöhäisempää tuotantoa, muistaakseni 80-luvulta.

      • Mika sanoo:

        No nyt sain viimein aikaiseksi kuunnella tämän. Onhan tämä aikamoisen kasaria. Ja kasarihan on tietysti hyvää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s