Anonyymit addiktit, tapaus Zimmerman

-Hei Mika.

-Hei.

-Sinut oli taas nähty kirpputorilla.

-Joo hei, löysin Dylanin Hard rainin. Hitto, en tajua miksi en ole ostanut tätä aiemmin, ihan älyttömän hyvä levy.

-Tuota noin, lähinnä ajattelin, että olet taas retkahtanut. Miten siinä näin pääsi käymään?

-Joo tää on mainio, kunnon rokkia. Itse asiassa kaikki kuulemani Dylanin 70-luvun livet ovat tosi hyviä. Before the flood tietysti, siinähän on The Band ja…

-Mika, rauhoitu.

– …ja The Band on aina hyvä. Sitten on At Budokan. Sitä eivät kaikki arvosta, mutta minusta se on hieno, siinä on kivoja sovituksia ja se on jotenkin poikkeuksellisen selkeä, noin Dylaniksi.

-MIKA! Rauhoitu! Emme me ole täällä keskustelemassa Dylanista. Itse asiassa Dylan on todella tylsä puheenaihe.

-80-luvun konserttitaltioinneissa ei ole samaa hehkua, tosin Grateful Deadin kanssa teht… Siis mitä sinä sanoit?! Että Dylan tylsä puheenaihe? Häh?

-Juuri niin. Tämä on osoitus elämänhallintasi kehnoudesta, elät haavemaailmassa. Ei ketään kiinnosta puhua jostain jo neljäkymmentä vuotta sitten parhaat päivänsä nähneestä protestilaulajasta. Joka ei itse asiassa osaa edes laulaa, soittamisesta puhumattakaan. Ei ihme että normaalit ihmiset välttelevät sinua, jos julkisesti jauhat tämmöistä.

-Ei ketään kiinnosta Dylan? Voi kuule, et tiedä mistä puhut. Kaikkia kiinnostaa Dylan. Ja parhaat päivänsä nähnyt? Hah! Oletko kuullut Time out of mindin, se on loistava ja ihan tuoretta tuotantoa. Tai no, vuodelta -97, mutta kuitenkin. Modern times on hieno myös eikä Together through lifessakaan suurempaa vikaa ole, sen julkaisusta ei ole kuin pari vuotta.

-Ymmärtääkseni sinulla on Dylanin levyjä ennestään kymmenittäin, miksi tarvitsit vielä Hard rainin? Samat kappaleet taas uudestaan?

-Haloo. Samat kappaleet, mutta eri bändi. Voi herran jestas että voi olla koulutettu ihminen noin pihalla. Onneksi muuten tuosta Rolling thunder revue -kiertueesta julkaistiin tupla-cd myöhemmin, -76 ilmestynyt Hard rain kun raapaisee vain loistavuuden pintaa.

-Huoh. Olkoon sitten. Et sitten muuta ostanut kuin tämän Dylanin?

-Perhana kun en viime viikolla poiminut niitä Belle & Sebastianin maksisinkkuja, maanantaina ne oli jo viety. Aina käy näin. Laurie Andersonia ja Radioheadia sentään sain. Radioheadilta vielä 2 x kymppituumainen Kid A. Heh heh, hieno löytö, hieno.

-Eikö ole yhtään morkkis?

-Ei. En ole tosin syönyt kolmeen päivään, kun ei ole enää rahaa.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s