WWIII, XYZ ja AOR

Atomipommista ja Wild Horsesista tuli mieleeni, että sain joskus 15 vuotta sitten kaveriltani WWIII -nimisen orkesterin levyn vuodelta -90. Se ei kolissut tuolloin ja jäi tähän päivään asti pölyyntymään välivarastoon. Nyt kaivoin sen esiin juuri Wild Horsesin innoittamana. Tässä kun soittaa Jimmy Bain. Ja lisäksi Vinny Appice. Puolet Diosta siis. Kitaristi Tracy G on soittanut Diossa myös, tosin vasta tämän levyn ilmestymisen jälkeen. Laulaja on minulle tuntematon Mandy Lion. Nimestään huolimatta kuulostaa selkeästi mieheltä.

Musiikki on yhdistelmää vanhakantaisesta Sabbath-Priest -tyylisestä hevimetallista, kasarihevistä ja modernimmasta metallista. Mallikelpoista junttausta. Alkuun levy vaikutti tylsältä ja siksi se ei aikaisemmin hyllyyni päätynytkään. Meno kuitenkin paranee loppuaan kohti koko ajan. Parhaimmillaan bändi on kasarisimmillaan, esim. Harder they comissa. Suurin ongelmakohta on laulaja. Hän karjuu perin nyanssittomasti ja se ei oikein 70-lukulaiseen kiljukaulaosastoon kallellaan olevaan hämyyn uppoa. Melodisimmissa kappaleissa Lion kuulostaa Lordilta, eli päinvastoin. En valita, ihan hyvä levy, olen vain liian vanha. WWIII saattaisi upota jopa siihen nuoriso-osastoon, jolle deathmetal-örinäkään ei ole liian ankaraa tulkintaa. Kyllä tämä ilman muuta kuuluu sellaisen vielä levyjäostavan väestön hyllyyn, jolla on siellä ennestään Dioa ja Black Sabbathia.

Jatkan kirjainyhdistelmällä, eli XYZ:n omaa nimeään kantava debyyttialbumi (1989) pyörimään. Tämä on hyvä. Mallikelpoista amerikanheviä. Ihan yhtä hyvä kuin kymmenet, sadat muutkin vastaavat levyt. Siinä se ongelma onkin. Tämänkaltainen musiikki ei merkitse mitään muille kuin kasariheviin vihkiytyneille. Ummikolle tämä on samanlaista merkityksetöntä taustakohinaa kuin tämän päivän kotimainen iskelmä- ja tanssimusiikki minulle; en erota esittäjiä toisistaan eikä kiinnosta erottaakaan. XYZ:n levyn kannessa voisi ihan yhtä hyvin lukea Whitesnake – Restelss heart tai Cinderella – Long cold winter tai Victory – Hungry hearts tai jotain vastaavaa. Ammattitaitoista hyvin tehtyä oman alansa perusmusiikkia. Mutta jos tätä käy vertaamaan vaikka edellisen blogimerkintäni innoittamana Tom Verlaineen, niin Verlaine on sisällöltään ihan toisella tasolla. Moisessa vertailussa ei tosin ole sen enempää järkeä kuin hissin ja traktorin paremmuuden pohtimisessa. Jos verrata pitää niin XYZ:aa kannattaa verrata vaikka tuohon aiemmin mainitsemaani kolmikkoon ja siinä vertailussa XYZ pärjää ihan hyvin. Hevirokin aaooärrää, helppoa ja mukavaa kuunneltavaa.

Muuten. Sanokaa minun sanoneeni, että 70-80 -lukulainen varsinainen AOR  journeyneineen, night rangereineen, bostoneineen ynnä muineen tekee kohta paluun. Siinä sitä hymy hyytyy.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s