Päivän popkatsaus

Suunnitelmatalous ei kuulu levyostoksiin. No, ehkä silloin kun pääsee isolle kirkolle levykauppoja kiertelemään. Niissä kun tahtoo iskeä paniikkihäiriö päälle runsaudenpulan takia ja saattaa käydä niin ettei haaviin tartu mitään järkevää ilman ostoslistaa. Mikä siinä onkin, että levykaupassa niin helposti ahdistuu. Jotain lapsuuden tarumoja taas.

Mutta joo. Täällä periferiassa on pakko tehdä heräteostoksia jos ylipäänsä jotain meinaa saada. Tällä viikolla ostoreaktion laukaisi mm. The Mission, Tom Verlaine ja Belle & Sebastian. The Mission? Etäisesti tuttu nimi, ei tarkempaa muistikuvaa. Ostin Carved in sand -lp:n (1990) pois, sillä se selviää. Ensimmäisen biisin alkaessa olin kyyninen. Goottimeininki ei ole koskaan ollut minun heiniäni. Ehkä pitäisi olla, tämä on mainio poplevy. Mitä se semmoinen gootti edes lienee. Jotain mikä on tuttua lähinnä Asterixista. Viimeistään A-puolen päätöskappale Deliverance vapautti minut epäluuloistani, hyvää kamaa. Asiaan perehtyneen tahon mukaan Missionilla on pari tätäkin parempaa levyä. Carved in sandista tulee mieleen synkistelevä U2 esittämässä Billy Idol -purkkaa. Ei huono yhdistelmä ollenkaan.

Tom Verlainen Words from the front (1982) on aikansa kitarapoppia. Meinasin vaistomaisesti sanoa brittipoppia, Verlainen laulumaneerit kun ovat just sellaiset. Niin ne olivat jo Televisioninkin kanssa. Mikäs tällä, mainio levy. Vaikka sisältää jonkinverran tylsää taiteellista kilkutusta, jota ymmärtääkseen pitäisi kai olla vanha punkkari. Verlainen kitarointi on tutun tyylikästä. Nimikappale nousee ehkä komeimmaksi esitykseksi, mutta on levyllä muitakin hyviä. Ei valittamista, mutta koska olen vanha hämy niin taidepopin jälkeen on aina vapauttavaa heittää kehiin uriahheeppiä tai lynyrdkynyrdiä.

Belle & Sebastian oli vanhastaan tuttu -niinkuin tietysti Verlainekin- mutta heräteostos I’m waking up to us -maksisinkku (2001) silti oli. Ennestään hyllystäni löytyvä Dear catastrophe waitress -cd on mainiota perinnetietoista hissuttelupoppia mm. Kinks-vaikuttein. Silti I’m waking up to us pääsee yllättämään. Kyseessä on erinomainen esitys, jossa yhdistyy 60-lukulainen viihdeiskelmä jousineen ja huiluineen utuiseen sietämättömän kauniiseen folkmaiseen popmelodiaan. Kappale kuulostaa tutulta, siitä voi bongata vaikka mitä tuttua. Silti se on täysin omansa eikä pastissi. B-puolen hieman kevyemmät kappaleet ovat mainioita nekin, mutta väkisinhän ne jäävät loistavan I’m waking up to usin varjoon. Kirpputorille jäi näiltä vielä pari maksisinkkua…

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s