Anonyymit addiktit, kahdeksas istunto

-Hei Mika.

-Hei.

-Pidätkö Ted Nugentista?

-Häh? Mikä kysymys tuo nyt on?

-Ted Nugent on äärioikeistolainen jenkkipatriootti, asehullu streittari, metsästävä lihansyöjä, punaniskojen punaniska. Sinulla on hänen levyjään. Hyväksytkö myös hänen aatemaailmansa?

-Ääh, minua hänen mielipiteensä kiinnosta. Amboy Dukes oli mainio bändi ja kyllä se teki ihan kunnon jytää 70-luvulla soolonakin. Onhan niitä muutama hyllyssä, juu.

-Vaan kuulin että olit ostanut tällä viikolla hänen 80-luvun tuotantoaankin, sehän on arvostelujen mukaan melko kehnoa, jos ei jopa umpisurkeaa.

-Jaa, tosiaan. Ostinhan minä pari-kolme. Ja taisi joku olla 70-luvun puoleltakin. En ole vielä kuunnellut.

-Kävin kuulustelemassa välittäjääsi. Kun mainitsin nimesi hänen silmissään välähtivät dollarinkuvat. Vielä viime kesänä olit kuulemma sanonut ettet tarvitse etkä halua noita vuosikausia divarin laarissa maanneita kasari-Nugenteja. Mites tässä nyt näin kävi?

(Kuulusteltava murtuu, ääni värisee ja vesi kiertää silmäkulmassa.)

No kun jotain oli saatava. Jos ei muuta ole on tyydyttävä korvikkeisiin, siihen mitä löytyy. Ihan sama mitä se on. Pakko oli saada. En pystynyt enää keskittymään mihinkään, en saanut töitäni tehdyksi, edes ruoka ei maistunut. Tilanne kävi kestämättömäksi. Ostin jopa Salty Dogin lp:n. En ole ikinä edes kuullut bändistä. Enkä Helter Skelteristä, senkin ostin. Mutta sille oli sentään järkiperuste, kansikuva nääs. Tämä on ihan kauheaa, tämä on saatava loppumaan. Ostin joskus jopa Vinnie Mooren lp:n, kun ei mitään muuta ollut.

-Hmm. Selvää edistymistä viimekertaisen takapakin jälkeen, tiedostat tilasi. Nyt tehdään niin, että käyt heti maanantaina palauttamassa Nugentit divariin. Samoin muut tämän viikon hankinnat. Myyt ne takaisin, vaikka tappiolla.

-Mitävv…? No en varmasti! Perhana, joku roti.

-Rauhoitu, rauhoitu hyvä mies. Sinä et tarvitse kasari-Nugenteja. Sinulle jää kuitenkin ne paremmat 70-luvun levyt. Tästä on hyvä aloittaa luopuminen pikkuhiljaa.

(Kuulusteltava vetää takkia niskaan, pakenee ja mutisee mennessään: ”Ensi viikolla käyn hakemassa vielä Weekend warriorsinkin, saamari. Jo nyt on, minäkö myisin levyjäni pois?! Tuohan on ihan sekaisin tuo tyyppi.”)

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Anonyymit addiktit, kahdeksas istunto

  1. Marja sanoo:

    Sairashan se on, tuo terapeutti. Hulluja neuvoja, potilas köyhtyy, eikä enää löydy edes kunnon levyjä. Mutta heikolla hetkellä on sentään parempi päätyä divariin kuin nettikauppaan. Se se vasta kalliiksi tulee!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s